Tattaripiparit

Ensimmäistä kertaa leivoin piparitaikinan tattarijauhoista ja samalla reseptillä jatkan! Ohje on tässä:

Tattaripiparit

150g voita

1dl siirappia

1 3/4dl sokeria

3tl piparkakkumaustetta

2 munaa

7dl tattarijauhoja

1 1/2tl leivinjauhetta

Voi, siirappi, sokeri ja piparkakkumauste kiehautellaan kattilassa ja annetaan jäähtyä. Jauho, leivinjauhe ja kananmunat lisätään joukkoon. Piparitaikina saa kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään asti. Taikina kaulitaan ohueksi levyksi ja siitä painellaan sydämiä, possuja, tähtiä, joulukelloja, tonttuja, enkelikin... Paistetaan 175 asteessa 10 minuuttia. Joululaulut ja kynttilän valo antavat ihanan lisän piparkakkujen makuun...

Huomioithan jauhoja laittaessasi että niiden laaduissa on eroja, mikä vaikuttaa käytettyyn määrään. Meillä jauhoja tarvittiin n. 7dl sopivan napakkaan taikinaan, mutta lisää jauhot mieluummin varovasti tunnustellen, ettei taikina menisi liian kovaksi. Myös paistovaiheessa arviointi on kultaakin kalliimpaa... uunit paistavat eri lailla, joten kurkistele uuniin jo aiemmin etteivät piparit pala.

Ihania herkkuhetkiä kaikille vehnättömille, gluteenittomille ja muillekin!

Jouluntuntua



Ihanaa kun on joulukuu ja lumi leijailee katulamppujen valossa maahan! Kotimme valoksi kaivoimme varastosta vanhan, uskollisen jouluisen paperikuuseni, ja koska entiset jouluvalot olivat menneet rikki, kuusi sai oksilleen uudet jääpuikkovalot. Toivottavasti ne kestävät monta vuotta eteenpäinkin. Jo useiden viikkojen ajan kotien ikkunoissa palaneet jouluvalot ovat ilostuttaneet minua, kun olen kävellyt ulkona. Ne luovat tunnelmallisuutta pimeimpään vuodenaikaan. Onneksi maakin on nyt lumivalkoinen ja toivottavasti sellaisena jo pysyykin.

´



Jouluisen paperikuusen valmistin Taitokeskus Aivian

lyhytkurssilla vuosia sitten. Kartio on muotoiltu kanaverkosta ja kastettu

sen jälkeen altaassa, josta siihen tarttui valkoista paperikuitua.

Valoisaa joulunodotusta jokaiselle! Ja hyvää yötä!

Enkeleitä pimeille teille

Tällaisia enkeliheijastimia valmistui eilen suojelukseksi marraskuun pimeille teille. Askarteluhetkeen tulee varata tarvikkeiksi valkoista askarteluhuopaa, kynä ja sakset, tarrapintaista heijastinkangasta, neula, ompelulankaa ja hakaneuloja.

Ai niin, tyttäreni säärystimetkin valmistuivat jo lokakuussa - viides puikko kun löytyi ikkunalaudalta kotoamme. Tätyisikin näpätä säärystimistä kuva...

Värejä syksyyn

Värjäysjaksomme oli ja meni - hurjan nopeasti! Lopputuloksena ompi kauniita värejä piristävässä pinossa! Valmiita tuotteita ovat uusi violetti paita itselleni sekä kauppakassi. Nelisen vuotta minua palvelleen violetin paitani kyynärpäästä löytyi reikä, joten vaatekaappini uudehkosta valkoisesta paidasta värjäytyi seuraaja risalle paidalleni. Paidan jälkiliemellä värjäsin vielä uuden ilmeen vanhalle kauppakassille, jossa oli rumistuksena ruskeita likapilkkuja. Värjäsin myös kankaita, joille ideoin jo käyttöä. Olen niin ikään lupautunut joulupukin pajaan töihin... Tekeillä on prinsessakatos, jonka joulupukki saa tuoda joululahjaksi tyttärilleni. Prinsessakatoksen valmistus alkoi värjäysjaksolla. Värjäsin kaksi pitkää harsokangasta hempein sävyin.

Koulutuksen kohokohta on käsillä maantaista alkaen, kun saan keskittyä huovutukseen neljän viikon ajan! Prinsessakatoksen valmistaminen jatkuu huovutusjaksolla.



Tämän päivän tavoitteena on kirjoittaa oppimistehtävää ja lisäksi löytää kummitteluun sopivia lakanoita lapsille sekä jotain kammottavaa äidille ja isällekin. Huomenna liihottelemme ystävien luokse Halloween -juhliin!

Hurjaa viikonloppua... ja tietty vähän myös hiljaisia kynttilähetkiä pyhäinpäivänä!

Käsityö yhä pinnalla

Meidän koulutusryhmä valmistaa koruja Yle:n Keski-Suomen alueuutisissa. Eilinen klo19 lähetys on katsottavissa kuukauden päivät, juttu alkaa 6:48 kohdalta jos ei jaksa katsella kokonaan :)

Käsityö yhä pinnalla

Kaunista viikonloppua kaikille!

Pakurikääpää, sipulikääreitä ja yksi kadonnut puikko

Se on syksy oikein todella! Pitkä kuuma kesä jatkui lämpimänä syksynä, kunnes sää yhtäkkiä kylmeni, tuuli alkoi puhaltaa jäätävästi ja satoi rakeitakin. Meidän perheessä on viime ja tällä viikolla sairasteltu korkeaa kuumetta ja lieviä korvaoireita. Kukin lapsista kuumeili vuorollaan, mutta tauti talttui onneksi nopeasti.

Viime viikonloppuna kävimme mökillä. Olemme aina välillä rapsutelleet rantakoivun pakurikääpää, keittäneet teeksi. Runsaan luomuhunajan kanssa nautittuna se on mitä ihanin voimajuoma!

Ai niin, pikkuisten korvakipuihin olemme käyttäneet hoidoksi sipulikäärettä. Sain vinkin kerran eräältä parantajalta ja se on auttanut meitä sekä monia tuttaviammekin! Kääräisemme ihan pikkuisen keltasipulimurskaa sideharson palaan, teippaamme haavateipillä korvaan yön ajaksi. Valkosipulista teemme isompia nyyttejä ja laitamme tukkoisen sängyn vierelle. Tuoksu on melkoinen mutta höyryt tehokkaita. Sipulit puhdistaisivat huoneilmaakin.

Varasin viime sunnuntaina mökin kuistille pakuriteetä ja käsityön, silkkivillalangan josta teen tyttärelle säärystimiä, mutta tunnelmakuvan ottamisen jälkeen tajusin että viides puikko olikin kadonnut. Eli join vain teen.

Terveyttä ihan jokaiselle!

Valoa syksyn pimeyteen!

Taitokeskuksella kävi tänään Ylen toimittaja ja kuvaajat tekemässä juttua huomisiin Keski-Suomen uutisiin. Jännää! Ymmärtääkseni juttu liittyy juuri nyt meneillään olevaan käsityön juhlavuoteen.

Tulevana viikonloppuna olisi taas perinteinen Valo virtaa -valotapahtuma Tourujoella! Kopsaan mainoksen Aivian sivuilta.

 

VALO VIRTAA -valotapahtuma Tourujoella pe 27.9. klo 20

Joka vuosi isommaksi kasvanut ihana Valo Virtaa tapahtuma on taas käsillä. Tourujoen virtaan lasketaan jälleen satoja valoteoksia. Mukana Taitokeskus ja taiteen perusopetuksen oppilaitokset. Siltojen alla elämysnäyttely, ympäristötaideteos Kuusikko-valo-olotila, joka on avoinna 26.9.-29.9. Tämä tapahtuma ei maksa mitään. TERVETULOA TUNNELMOIMAAN!

 

Ensi viikolla alkaa valaisintyöpaja, jossa valmistamme valaisimet metallilangasta ja paperista. Osuin Käsityönmuseon aulagalleriaan Tekemisen iloa -näyttelyyn viime viikolla. Siellä olikin paperisia valaisimia, joiden vierellä tuumasin hetken ideoita omaan valaisimeeni.

Valoisaa päivänjatkoa jokaiselle!

Ihania syyspäiviä ihan jokaiselle!





 Kuvakansioistani löytyi vuosien takaisia syyskuvia, joiden tunnelma inspiroi koostamaan pienen syksyisen postauksen niistä iloista, joita luonto on tänä syksynä meille antanut. Kuvat ovat siis vanhoja, niiden tekstit tämän syksyn hetkistä.

Oravia tuntuu juoksentelevan nyt joka paikassa,

yhtenä päivänä pieni pörröhäntä istui päiväkodin portin vieressä

meitä vastassa.

Auringonkukat ilostuttavat siellä täällä. Sain niitä lahjaksi äidiltäni

ja laitoin iloiset aurikoiset vanhassa maitotonkassa ovemme pieleen.

Ja omenaiset, punaposkiset, ihanaiset!

Paistoin perinteistä omena-ansaa päiväkodin sadonkorjuujuhlaan

ja koulukaverini toi omenapaistosta kouluun kahvitaukomme piristykseksi.

Kärpässienet ilostuttavat vaikkei niihin saakaan koskea...

Liekkien lämpö syysilloissa...

Luontorakkaus.

Ja ne villasukat! On ihanaa pukeutua lämpöiseen villaan!

Iloitaan syksystä, sen tunnelmallisuudesta ja tarpeellisuudesta!
Kaikilla vuodenajoilla on merkityksensä meille.

Kaikkea hyvää jokaiselle!

Maisemia Saaristomereltä tuntureille - kuvakisan 2013 voittajakuvat

Kävimme kesällä Leivonmäen kansallispuistossa ja lähetin sieltä ottamani valokuvan Euroopan kansallispuistopäivän ja kahdeksan juhlavuottaan viettävän kansallispuiston kunniaksi järjestettyyn kuvakisaan. Hetki sitten kävin katsomassa kansallispuiston sivuja ja sieltä löytyikin linkki kuvaesitykseen, johon on koottu jokaisen kansallispuiston kolme parasta kuvaa. Minun kuvaani sieltä ei nyt löydy, kauniita luontokuvia sen sijaan paljon, paljon!

Kuvaesitys

Ihania syyspäiviä ja villasukkia jalkoihin jo luontoretkillekin! Täällä Jyväskylässä satoi rakeita tänään... hrr!

Kukkaishoivaa

Kokeilin kukkaisveden tekemistä kesäisellä mökkireissulla, kun satuin löytämään ihanan vanamopaikan. Vanamovesi valmistui metsässä päivän aikana, nautin sen mieheni kanssa iltahämärissä. Kaunis päätös yhteiselle kesälomapäivällemme!

Kukkaterapian mukaisesti valmistettua veteni ei suoranaisesti ollut, mutta etsin silti tietoa vanamon terapeuttisista vaikutuksista. Frantsilan Vanamo kukkaterapiatipoista kerrotaan seuraavaa:

Auttaa syventämään ja parantamaan ihmissuhteita

Käyttötarkoitus

• Luomaan soljuvuutta elämään
• Auttamaan läheisten ihmisten välisissä ristiriidoissa

Vanamo tasapainottaa ja herkistää kuuntelemaan ja nauttimaan omasta sisäisestä olemuksesta.

Se lähentää ihmissuhteita ja erityisesti parisuhdetta. Uutos lisää kärsivällisyyttä ja auttaa yhteisen sävelen löytämisessä esim. itsenäistymisen ja parisuhteen kriiseissä.

Se luo tyytyväisen olon ja auttaa tunteiden käsittelyä.

Motto
”Olen sopusoinnussa itseni ja läheisteni kanssa”

Oikeaoppinen kukkaterapia kiinnostaa niin ikään ja luulen että ensi kesä tulee olemaan tämän oppimisen aikaa! Ilmoittauduin juuri Steinerpedagogiikan opintoihin ja siihen liittyy kesäopintoja kasveista, joten tulen viettämään hetkiä luonnonhelmassa. Oon innoissani näistä uusista koulunpenkeistä joilla olen ja joille pääsen - kädentaitojen työpajojen, steinerpedagogiikan, kasvivärjäyksen ja satuhieronnan tiimoilta!

Ihania uuden oppimisen hetkiä ihan jokaiselle! Kaikkea hyvää!

Kosketus itsetunnon vahvistajana

Laitan vielä näin yösydännä yhden linkkivinkin ~ Kosketus aikuisen itsetunnon vahvistajana.

Ilokseni huomasin Satuhieronnan sivustolta, jossa tämä linkkivinkkikin sijaitsee, että Satuhieronnan ryhmänohjaajakoulutus on tulossa Jyväskylään! Kyselin sitä viime keväänä Mannerheimin lastensuojeluliitosta ja nyt se on toteutumassa. Täytyy ilmoittautua mukaan!

Hyvää yötä... ja huomenta, ihan pian! Toivottaa yökyöpeli

Kaksiosainen japanilainen rasia

Koulussa on ihanaa! Tällä viikolla olemme saaneet oppia japanilaisiin rasioihin. Otin kaksiosaisen rasian teosta kuvasarjan portfoliotani varten ja liitän sen tänne työvaihekuvauksen kera. Rasioiden näpertäminen on kivaa ja päällisiksi sopivat niin kauniit tapetit kuin kankaatkin. Tähän rasiaan käytin tapettia, mutta jos käyttäisi kangasta, se olisi hyvä ensin taustata silitettävällä tai liimattavalla taustauskankaalla, jotta rasiasta tulee siistimpi.

Kaksiosainen japanilainen rasia

Tarvikkeet

2mm paksua konepahvia, tapettia päällystämiseksi, puuliimaa ja napakka sivellin, liimausalusta eli vaikka sanomalehteä, mattoveitsi, leikkausalusta, metalliviivain ja teräväkärkinen lyijykynä, suuria kirjoja painoksi, taittoluu tai vaikka puinen voiveitsi.

Työvaiheet

1. Rasian valmistus alkaa pohja- ja kansikappaleen mitoittamisella konepahville. Rasian kansikappaleen pohja on 5mm isompi leveydeltä ja korkeudelta, jotta kansi mahtuu hyvin pohjan päälle. Tässä rasiassa pohjakappaleen pohja on kokoa 7cm*7cm, reunat 4cm eli kappale kokoa 15cm*15cm. Rasian kansikappaleen pohja on kokoa 7,5cm*7,5cm, reunat 2,5cm eli kappale kokoa 12,5cm*12,5cm.

2. Leikataan mattoveitsellä metalliviivainta apuna käyttäen kappaleet irti pahvista. Pahvi leikkautuu siistimmin, kun tehdään useita kevyempiä viiltoja samaan kohtaan.

3. Mitoitetaan tapetin nurjalle puolelle päällystyspaperit rasian kappaleiden sisäpintoja varten. Tapetista leikataan hieman suurempi kuin pahvit ovat, tarkkoja mitoituksia ei tarvita. Piirsin pahvikappaleet tapetille ja lisäsin hieman varaa. Liiat tapetit leikataan myöhemmin pois.

4. Puhtaalla liimausalustalla levitetään liima pahvikappaleiden mitoittamattomille puolille keskeltä reunoille sivellen. Nostetaan pahvi tapetille, painetaan hyvin paikoilleen, sivellään taittoluulla ilmakuplat pois ja asetetaan kappaleet painavan kirjan alle kuivumaan. Kuvassa oleva liimainen pahvi on menossa omalle tapettipalalleen joka ei näy kuvassa, vieressä on tapetoitu kansipahvi ja taittoluu.

5. Mitoitetaan tapetille päällystyspaperit rasian kappaleiden ulkopintoja varten. Paperi mitoitetaan huolellisesti samalla lailla kuin pahvikappaleet, mutta lisätään vielä 1,5cm kääntövara joka puolelle. Kulmiin voi jo nyt piitää viivat myöhempää kulmien leikkausta varten.

6. Kirjan alla kuivuneet sisäpintojen tapetit tasataan mattoveitsellä pahvin reunaa myötäillen. Poistetaan kulmapalat ja tehdään hennosti viiltoja kumpaankin kappaleeseen niiden pohjan ja reunojen välisiin viivoihin sen verran, että reunat nousevat helposti pystyyn. Älä leikkaa liian syviä viiltoja ja katkaise reunoja irti pohjasta! Nostetaan laidat pystyyn. Laitoja nostaessa voi painella taittoluulla taitoskohtaa sisäpuolelta.

7. Pohjakappaleen laitojen kulmat kohdistetaan kuvassa näkyvällä tavalla. Rasian laitoja voi painaa sormin alaspäin jos ne näyttävät erikorkuisilta.

8. Maalarinteipit laitetaan niin, ettei missään kohdassa ole useampaa teippikerrosta päälletysten. Ennen kannen teippausta on hyvä sovittaa kantta paikoilleen ja tarvittaessa kiinnittää teipit väljemmin, jotta kansi on sopiva.

9. Levitetään liima rasian pohjaan, vähempikin riittää kuin mitä kuvassa näkyy! Painetaan tapetille, silotellaan. Leikataan saksin paperin nurkista kolmiot pois siten, että muodostuu suorakaiteen muotoinen linja sekä tiimalasimainen linja. Leikkaa ajatuksen kanssa oikeat kulmapalat, jottei tule joulutorttumainen :)! Saksitaan tiimalaseista pois vielä pienet palat.

10. Levitetään liima tapetille rasian reunasta ulkolaitoja kohti yhteen reunaan kerrallaan, painellaan reuna paikoilleen, silotellaan pois ilmakuplat. Taivutetaan 1,5cm vara rasian sisäpinnalle, siistitään nurkat painellen ja taittoluuta apuna käyttäen. Liimaa ensin tiimalasimaiset tapetit, viimeiseksi suorakaiteet!

11. Jos sisäpinta on epäsiisti, kirurginveitsellä voi vielä siistiä.

12. Valmista!

MUISTA! Puhtaat kädet, puhdas liimausalusta ja tarkkaan mitatut sekä ohuella lyijykynänterällä mitoitetut piirrokset, niin rasiasta tulee siisti!

Pieni kakkupuoti

Pääsin kuvaamaan ystäviäni promootiopäivään, joka oli viime viikon lauantainä. Promootion aattona lupauduin myös täytekakun tekoon hetken mielijohteesta, kun ystäväni harmitteli ettei ehtisi leipoa millään. En ole mikään taituri, marsipaaniakin kokeillut ainoastaan kerran. Ystäväni silinterikakkuhaaveista kauhistuttuani tarjosin avuksi tavallisempaa kakkua ja sekin ilahdutti. Kuitenkin tarvikkeita kaupan hyllyltä valikoidessani katseeni osui silinterinmustaan sokerimassaan, enkä voinut jättää sitä hyllyyn...

Katsoin edellisenä iltana elokuvan Pieni suklaapuoti. Ihan niin taianomainen ei ollut oma kakkupuotini. Silinteriä kakusta ei tullut, huopahattu pikemminkin, mutta ystäväni yllättyi ja ilahtui, mikä oli tärkeintä!

Pohjia tein useamman, jotta sain hatulle korkeutta ja siltikin sitä oli liian vähän. Pohjat tein pellillä seuraavalla ohjeella.

4 munaa

1,5 dl sokrua

2 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Väliin laitoin valmista vaniljavanukasta, omatekoista vadelmahilloa ja kermavaahtoa.

Kakun pintaan valmistin sokerikreemi väliin jotta kuorrute pysyi hyvänä eikä kostunut. Kreemin tein tällaisella ohjeella.

125 g voita

1 tl vaniljasokeria

4 dl tomusokeria

1 rkl vettä

Voi pehmennetään pehmeäksi monitoimikoneella tai sähkövatkaimella.

Lisätään teelusikallinen vaniljasokeria.

Sekoitetaan tomusokeri joukkoon vähän kerrallaan samalla vatkaten. 

Lisätään vielä vettä ruokalusikallinen ja vatkataan hetkinen.

Koristeluun käytin mustaa sokerimassaa kaksi pakettia, lakritsaa sekä apukäsiä kun meni hermot :)!

Oli ihan hyvää!

Ai niin, ystäväni kysyivät minulta promootiokulkueen kuvaamisen jälkeen, näinkö kenties alkupäässä kulkeneen presidenttimme. En nähnyt. Yhdessä kuvistani hän kuitenkin näkyi. Tämä kuvaaja oli seisonut niin nenä kiinni kamerassa, ettei huomannut kuka käveli linssissä :)

Kaulaliina

Tämä lanka on keväinen heräteostos Taitoshopista, Pirkanmaan kotityö ry:n turkoosi Kirjo-Pirkka. Aloin neuloa siitä kaulaliinaa helmineuleena ja mietin samalla kenelle liinanen tulisi.

Kaulaliina valmistui kesällä ja sen sai äitini.

Lähteeltä syksyyn

Eilisellä lähdekäynnillämme ymmärsin, että oli elokuun viimeinen päivä ja syksy olisi täällä pian myös nimikkokuukaudellaan! Pitkän, valoisan ja aktiivisen kesän jälkeen tuntuukin jo siltä, että on valmis vuodenajan vaihtumiseen: kynttilöiden liekkeihin hämärissä illoissa, tunnelmallisiin hetkiin syksyn väreihin kietoutuvan luonnon keskellä, kirpeisiin aamuihin jotka nipistelevät posket punaisiksi, villasukkiin ja kaulaliinoihin, vilttihetkiin ja höyryäviin juomiin. Tule vain jo syksy!

  

Osan juomavedestämme noudamme Jyväskylän Haukkalan lähteeltä. Se maistuu erilaiselta kuin kraanavesi ja jokunen vuosi sitten jopa lääkäri suositteli miulle lähdeveden käyttöä juomavetenä. Onneksi Jyväskylässä on niin ihana lähde! Eräs lähteellä tapaamani mies kertoi hakeneensa lähdevettä jo vuosikymmenten ajan työskenneltyään ensin vedenpuhdistamolla. Mies tiesi luetella mitä kaikkea kraanaveteen laitetaan. Pidän muutenkin Haukkalan lähteen ympärillä suojana olevasta luonnonsuojelualueesta.

 

Hyvää oloa jokaiselle ja kauniita syksyisiä hetkiä myös luonnonihmeiden äärellä!

 

 

 

 

 

Ihmeellistä viikonloppua!

 

Patalappuset

Röykkälän lammastilalta ostamistani villoista huovutin pari uutta pannulappusta nuhraantuneiden tilalle keittiötä piristämään. Aloitin huovutuksen rannassa istuskellen; järventuoksu, laineiden liplattelu, heleät rantakoivut, sammaleiset kivet ja hieno hiekka vierelläni, ympärilläni. Ihanan rentouttavaa! Tytärkin inspiroitui huovuttamaan omat pienet laput sydämenmuotoisella Hello Kitty -ämpärillään.

  

Seuraava kotikäsityöni ovat näillä näkymin tyttären säärystimet silkkivillalangasta. Puikot olisivat jo valmiina! Ihania käsityöhetkiä kaikille käsitöiden ystäville!

Penaaleja ja syysleimuntuoksua

Elokuu on tullut!

Alkukesästä lahjaksi saamistani Kurkipellon kasvivärjätyistä langoista syntyi kaksi penaalia. Idea penaalien virkkaamiseen löytyi Suuri Käsityö -lehdestä vuosien takaa, elokuun numerosta vuodelta 2007. Anu Harkin ihanaan syksyyn kannustava teksti ja syksyisen raidallinen penaali innostivat ja inspiroivat jo tuolloin. Löysin ohjeen uudestaan tänä kesänä vanhoja lehtiä selaillessani, juuri kun odotin tietoa opiskeluvalinnasta.

Myötäilin Anu Harkin ohjetta aika hyvin, mutta aloitussilmukoita tein enemmän. Vaaleanvihreästä ja liilasta langasta virkkaamani penaali sai nappilenksut sekä kolme liilaa nappia nappilaatikostani. Tein penaalin omaksi koulupenaalikseni, mutta siitä tulikin niin pieni, että annoin sen eskarilaisellemme ja virkkasin itselleni suuremman lämpimän oranssin värisestä langasta. Suuremman penaalin virkkasin pylväillä. Oranssit napit löytyivät niin ikään nappilaatikosta. Neulahuovutin molempiin penaaleihin vielä kuviot somisteiksi, omaani kippuraisen ja tyttärelleni sydämen hänen toiveestansa.

Syysleimut ovat kukkineet jo monen monta viikkoa. Minulle ne ovat erityisen rakkaita ja tuovat tuoksuillaan muistoja omasta lapsuudestani. Aina koulun alkaessa niiden tuoksu tulvi sisään huoneeni avoimesta ikkunasta, joskus keräsin niitä kimpuksi koulupöydällenikin. Meillä syksyinen arki alkoi tänä vuonna viikko sitten maanantaina. Uudet penaalit on otettu käyttöön ja syysleimujakin ihasteltu sekä nuuhkittu aina kun se on ollut mahdollista.

Toivon ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa syksyä ihan jokaiselle!