Kesäinen jalkakylpy

Mökkiloma on ihanaa hemmottelua jaloille! Pitkän talven jälkeen tuntuu kotoisalta, kun jalkapohjat koskettavat viimein metsämaata, tallautuneita, juurakkoisia polkuja, rantahietikkoa, pehmeitä sammalmattoja. Kun lapset polskivat lämpöisessä järvivedessä, keräilin emalivatiin rantamme vihreyttä, koivunlehtiä ja tämän vuoden kasvua kuusistakin. Kaadoin niiden päälle kuumennettua järvivettä ja annoin jalkakylvyn valmistua kaikessa rauhassa äidin omaa hetkeä varten. Kun pikkuiset olivat peittojen alla ja aurinko jo laski, hain vadin sammaleiselta kiveltä ja kaadoin mukiin höyryävää, hyvin hautunutta koivunlehtiteetä sekä lisäsin hivenen hunajaa. Luonto hoivasi ihanasti kesäpäivän päätteeksi. 

Eikä kyllä mahtuneet jalkani tuohon somaan emalivatiin, vaan piti vielä vaihtaa jalkakylpy ei niin kauniiseen mutta sopivampaan...

Luonnonvärisiä lankoja opiskelua odotellessa

Sain lahjaksi nämä kauniit, luonnonväreillä värjätyt Kurkipellon langat joitakin viikkoja sitten. Asettelin kerät ja pikkuiset vyyhdit somasti koriin, jotta sain paremmin ihastella niitä. Sävyinä lankaihanuuksissa ovat lupiininlehti, krappi, siankärsämö, kokenilli, verihelttaseitikki, veriseitikki, sinipuu ja pietaryrtti. Korin sisältö näytti niin ilostuttavan inspiroivalta! Hypistelin lankoja käsin ja katseellani, annoin käsityöideoiden alkaa soljua. Odotin tuolloin opiskelijavalinnan tuloksia ja ajattelin virkata ainakin penaalin itselleni, jos pääsisin opiskelemaan. Muutaman päivän päästä sainkin tiedon, että pääsen Taitokeskus Aivian Kädentaitojen työpajat -koulutukseen tulevaksi syyslukukaudeksi. Langat olivat siis täydellinen lahja uuden edellä!



  

Kukkakimppu kädessäni

Tää blogi päivittyy näköjään melkoisen harvakseltaan. Kesäisten retkien ja hetkien lumoista kirjoitan kuitenkin edes pienen esittäytymisen verran.

Olen 33-vuotias kolmen pienen lapsen äiti. Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja, kasvatustieteiden kandi, ja tehnyt pitkän uran kotiäitinä. Rakastan valokuvausta, viehätyin siitä jo hyvin nuorena, mutta harrastukseni siitä tuli pian yhdeksän vuotta sitten. Olen kuvannut paljon, yrittänyt ja erehtynyt, oivaltanut ja onnistunut, oppinut muiden mukana ryhmissäkin ja päässyt kokeilemaan valokuvaajan työtäkin. Satujen saaret, tarinoiden ja tekstien suomat mielikuvamatkat sinne tänne ovat niin ikään minulle rakkaita. Olen pitänyt päiväkirjamaisia blogeja vuosien varrella sekä kirjoittanut muutamia muitakin juttusia, satujakin.

Teen kädentöitä, kokeilen erilaisia tekniikoita mutta erityisesti pidän virkkaamisesta ja villa on lempimateriaalini. Rakastan räsymattoja, keinutuoleja, vanhoja kipposia ja kupposia, rosoisiakin vanhoja tavaroita, ruutuja ja raitoja, virkattuja pitsejä, tilkkupeittoja, vanhoja taloja ja pihapiirejä joiden salaperäisyyteen voi kätkeytyä, hipsutella helmat kasteisessa ruohikossa viistäen, villasukat varpaita lämmittäen. Luonto on minulle tärkeä, ihmeiden antaja. Olen kiinnostunut myös luonnonmukaisuudesta, luonnonmukaisista tavoista siellä täällä elämässä. Ja kukkaset, rönsyilevien pihojen ihanuudet sekä luonnonkukkaset ~ ne innoittavat, ihastuttavat!

Nämä valtaavat blogini, mutta hiljalleen, harvakseltaan, luulisin. Ihanaa kesää ja kukkaistuoksuja ihan jokaiselle!

Täällä, täällä, vanhan lehmuksen alla minä olen!

 

 

Tule mukaan, jos tahdot!