24 heinäkuuta, 2013

Kesäyössä

 
 


Yötä hyvää, unta syvää!

 

Äitiyttä oppimassa

Löysin toissailtana ihanan artikkelin luettavakseni ja liitän senkin tänne. Tässä suora lainaus artikkelista maistiaiseksi, se kevensi ihanasti iltaani äitinä, kirahvien ja virtahepojen keskellä päivää vietettyäni :) Ja antoi oman itsen tutkiskelupoluille uusia tienviittoja.

Kaisu Virkkunen kuvaa kirjassaan "Temperamentit" herkullisesti ja osuvasti, miten temperamenttikasvattajan ensimmäinen sääntö on: "Älä yritä temperamenttia vastaan, anna kirahvin olla kirahvi ja virtahevon virtahepo. Jos koleerikolle sanoo: hiljaa! - melankolikolle: koetapas vähän reipastua! - sangviinikolle: keskity nyt vain työhösi! - flegmaatikolle: panehan töpinäksi! - voi olla varma epäonnistumisestaan. Sillä millä voimalla ollaan hiljaa, kun elämä virtaa koskena ja ryöpyttää mukanaan? Ja mistä otat reippautta, kun jokainen solu sinussa värisee? Tai keskittyä! - panna pimeä muuri ympärilleen tässä maailmassa, joka on niin ihanuuksia täynnä, ettei millään tahdo ennättää kaikkialle! Puhumatta töpinäksi panemisesta, kun asioilla sentään on järjestyksensä ja tässä täytyy nyt ensin ajatella, että jokos nousis."


Rauhallista iltaa äideille :)!




Decoupage -tekniikalla päällystämäni tarjotin, 
joka valmistui tylsästä vaneritarjottimesta ja kauniista servieteistä 
decoupage -lakan avulla


Mikä puu sinä olet?


Druidien puuhoroskooppi

Juhannusruusuntuoksahdus

Aloitin juhannuksena Juhannusruusu -maton virkkaamisen valkoisesta trikookuteesta. Keskeneräinen matto jäi tuolloin mökin kaappiin odottelemaan tulevia mökkireissujamme, joiden aikana virkkuukoukkumeditaatio saisi taasen jatkua :) Tänään sain maton valmiiksi täällä mökinrauhassa, kaikki kaksikymmentäyksi ihanaa kierrosta, juhannusruusun jokaisen terälehden. Matto poseerasi mökkipihan ruohikossa, mutta kotiutuu kanssamme ja saa asettua keinutuolimme alle.







Kaunista tätä päivää Sinulle, kukkaistuoksuja ja rauhallisia hetkiä!


17 heinäkuuta, 2013

Retki Röykkälän lammastilalle ja pari kirppislöytöä

Kävimme sunnuntaina leivonmäkeläisellä Röykkälän lammastilalla, jossa oli avointen ovien päivä. Vietimme parituntisen kauniissa maalaismiljöössä vihreiden laitumien keskellä. Istuskelimme vanhan tuvan seinustaa kiertävillä penkeillä kuulemassa tilan toiminnasta - lapset tosin eivät malttaneet istua vaan inspiroituivat leikkimään ja loikkimaan ikivanhalla lankkulattialla. Ja vietimme hyvän tovin lampaita, kanoja sekä kukkoja hoitaen. Ostoksiakin teimme, lammasnakkeja sekä käsityötarpeiksi huovutusvillaa sekä ihanaa, uutukaista silkkivillalankaa. Silkkivillalangasta aion neuloa säärystimet tyttärelleni ja huovutusvillasta riittää koko perheen iloksi. Pieniä villaihanuuksia syntyi jo eilen, kun lapset tahtoivat huovuttaa piparkakkumuotteja apunaan käyttäen. Omat patalappuni ovat niin tuhraantuneet, että ajattelin huovutella uudet ämpärin pyöreällä pohjalla.







Ihanaisten, lähellä valmistettujen käsityötarpeiden vierellä on myös löytöjä Katriinan kirppikseltä. Tykkään kirppiksistä, kiertelen niissä mielelläni. Tällä kerralla ihastuin vanhaan, virkatulla pitsillä somistettuun lakanaan sekä vanhaan silitysrautaan, joka on melkoinen kahvakuula! Kyllä ovat entisajan emännät saaneet tehokkaan treenin ihan silittämälläkin... Silitysrauta jatkaa elämäänsä koristeena, tai kuntoiluvälineenä ja lakanasta suunnittelen sisustustekstiilejä kotiimme. Ihanat tarpeet inspiroivat luomaan uutta!

12 heinäkuuta, 2013

Lehtivihreitä ruokaan ja talven varalle

Tämä kesä on ollut ihana säiden puolesta! Lämmin jakso alkoi jo toukokuussa ja sen jälkeen kauniita päiviä onkin riittänyt. Ja väliin olemme saaneet myös jokusia sadepäiviä, joina luonto tuoksuu vihreämmältä ja raikasta ilmaa on ihana hengittää.

Olen muutamien vuosien ajan kerännyt lehtivihreää ruuanlaittoon, lisäillyt nokkosia, poimulehtiä, voikukanlehtiä, koivunlehtiä, piharatamoita pirtelöihimme, keittoihimme, kerännyt kasveja talvivarastoa varten kuivattavaksikin. Nokkonen on minulle erityisen rakas. Sitä keräsin tänäkin vuonna suuren sadon kosken partaalta. Pimeänä vuodenaikana on ihanaa rapistella ruokiin kesämuistoja. On kuin aurinko hetken hipaisisi ihoa, koski laulaisi laulujaan.

Erään ihanaisen sadepäivän lounaaksi kokkasin tomaattikeittoa, johon lisäsin hiukkasen sateen pesemiä lehtivihreitä ja keiton kaveriksi leivoin hiivatonta, vehnätöntä leipää, jota teen milloin mistäkin jauhoista, leseistä, hiutaleista, rouheista, enimmäkseen kotimaisesta tattarista ja kaurasta.

Kerätään kesäpäivistä voimaa tulevaan pimeään vuodenaikaan!