Vuoden lopussa

Tämä vuosi lähestyy loppuansa. Avasin tänään pitkästä aikaa Sarah Ban Breatnachin Pienet onnen hetket -kirjan, jonka löysin kesällä naapurimme Saa ottaa -laatikosta. Tämän päivän teksti alkaa tällaisella ajatuksella:

"Jos ihminen etenee luottavaisesti haaveittensa suuntaan

ja pyrkii elämään elämää jonka on itselleen kuvitellut,

hän saa kokea menestystä

jota ei tavanomaisesti osaisi odottaakaan!"

~ Henry David Thoreau~

Reippaita pakkaspäiviä jokaiselle ja kaikkea hyvää vuoden viimeisiin päiviin sekä uuteen vuoteen!

Enkeleitä

Kankaanpainantajaksolla tehtävänämme oli kehitellä samaa kuva-aihetta, kokeilla erilaisia kankaanpainotekniikoita ja kangaslaatujakin.

Oman kuvakehittelyni taustalla olivat tyttärieni, seitsemänvuotiaan ja neljävuotiaan piirtämät enkelit. Tutustuin kankaanpainannan eri tekniikoihin tyttärieni piirroksia eri tavoilla työstäen. Aloitin työskentelyn kopioimalla piirrokset mustavalkokopioiksi. Päätin käyttää työskentelyssä seitsemänvuotiaan enkeliä sekä toista neljävuotiaan enkeleistä. Leikkasin nämä ja liimasin rinnakkain puhtaanvalkoiselle paperille. Valopöydällä tästä oli helppoa piirtää ääriviivapiirros mustalla tussilla ja tätä piirrosta kehittelin edelleen niin, että pystyin työstämään piirroksen kahdenlaiseksi kalvosapluunaksi. Ensimmäinen kalvosapluuna koostuu kolmesta eri kalvosta, joista yhteen leikkasin enkeleiden mekot, toiseen siivet ja kolmanteen enkeleiden päät. Toinen kalvosapluuna on ääriviivasapluuna. Ensimmäisen kalvosapluunan kuvion painoin töpöttimellä kalvo kerrallaan. Ääriviivasapluunaa käytin töpöttämiseen mutta myös raaputustekniikkaan, vehnäjauhobatiikkikokeiluun sekä piirsin ääriviivat vedenkestävällä tussilla ja maalasin enkeleiden värit.

Oma enkeli löytyi piirtämällä kymmeniä eri versioita. Vähitellen liian pitkästä, huonoryhtisestä, pottunenäisestä, jalattomasta ja kynttilän melkein pudottavasta olennosta piirtyi sopivanpituinen, inhimillisen ryhdikäs, töppösillä asteleva enkeli, jolla kynttiläkin pysyy kädessä. Tästä enkelistä valotin ikioman seulan, jolla tein ensimmäiset painannat pellavakankaalle jouluisia pusseja varten. Seulaa aion hyödyntää jouluisissa käsitöissä myöhemminkin.

Omat lapsenikin pääsivät tekemään kankaanpainantaa, seitsemänvuotiaan ja neljävuotiaan lisäksi työskentelyssä oli innolla mukana yhdeksänvuotias lapseni. Lapset tekivät vehnäjauhobatiikkia, maalasivat vehnäjauhovellillä kuvioita kankaalle ja myös maalasivat valitsemallaan värillä kuivuneen kankaan. Lapset kokeilivat myös kankaan maalausta ja näistä kankaista valmistan vielä hyvien unien tyynyt jokaiselle.

Tässä muutamia kuvia kankaanpainannan jaksolta.

Vielä villanlämpöisiä, huovutettuja töitä

Päivitän vielä loppuvuoden opintojen valmistuneita töitä tänne blogiini!

Valmistin omaan käyttöön joulukuusenalusmaton tai ihan vaan joulumaton, joka on valmistettu valkoisesta jääkarhusta/ tykkijytkystä. Jääkarhua tarvitsin yhden neliömetrin. Koristelun neulahuovutin tiukaksi punaisella hahtuvalangalla, minkä jälkeen märkähuovutin koko maton rullaustekniikalla. Joulumattoni kävi viimeistelyssä huopatehtaalla Jämsässä ja tällainen siitä tuli. Matto on joulukuusemme alla mutta voisi hyvinkin olla muussa käytössä joulun aikana, niin keskikuviokin näkyisi.

Huovutusjaksolla tuli valmistaa kolmiulotteinen tuote karstavillasta kaavaa apuna käyttäen. Minä valmistin kännykkäpussin Nokia Lumialle. Huovutin työn rullaustekniikalla bambuverhon välissä ja myös käsien välissä saumojen osalta. Lopuksi valmistimme opettajani kanssa lestin vanerista ja kuplamuovista työn viimeistelemistä varten. Naputtelin työtä Nokia Lumian muotoon. Työ sai napin ja narun kiinnitystä varten.

Huovutusjaksolla sain viimeinkin valmiiksi myös kaksi keskenräistä laukkua, joista kirjoitin jo kesällä postatessani keskeneräisistä käsitöistäni. Neuloin laukut Novitan Huopasesta ottaen huomioon 40% kutistumisen. Vanutin laukut pyykinpesukoneessa 60 asteen ohjelmalla. Kahvat märkähuovutin karstavillasta huovutusmaton päällä ja lisäksi neulahuovutin laukkuihin sopivat koristeet. Kurssikaverit auttoivat laukkujen viimeistelyssä, sillä kahva on kiinnitetty heidän ohjeittensa mukaisesti laukun ulkopuolelle ja napeilla. Nämä laukut päätyivät joulupukin säkkiin ja olivat mieleiset!

Lisään vielä aiempaan huovutuspostaukseen kuvia tekemisen meiningistä, niin selkiintyy myös huivin stabilointi, jota koetin kirjoittamalla selittää.

Yötä hyvää, unta syvää!

Äidin joulutorttutaikina

Äitini tekee ihania vehnättömiä joulutorttuja ja pyysin ohjeen itselleni. Ohje saapui tekstiviestillä ja on siksi lyhyt. Äiti leipoo taikinasta puolikuunmuotoisia torttuja, joissa hillo on sisällä.

Joulutorttutaikina

250g voita 

4-5dl gluteenittomia jauhoja

1tl leivinjauhetta

250g rahkaa

225 astetta/ 6-8 minuuttia

Tulevana viikonloppuna testaan tätä ohjetta itsekin! Ihania herkkuhetkiä ohjetta pyytäneille koulukavereilleni ja kaikille!

Huovutettuja

Ennen huovutusjaksoa haaveissani oli tehdä hartiahuivi ja lapaset ja tässä ne nyt ovat. Materiaalina on merinovillaneulahuopa ja hahtuvalanka, väreinä ihanaa ompunvihreää ja vadelmanpunaista sekä valkoista. Huivi on ensin huovutettu rullaustekniikalla, kaulittu ja silitetty, kuivatettu. Tämän jälkeen huivi stabiloitiin stabilointikoneen kuumassa höyryssä. Sain vinkiksi että stabilointia voisi tehdä kotioloissa mehumaijassa! Työ kääritään muoviputken ympärille niin, että kalalankaa kieritetään noin senttimetrin välein koko työn mitalle ja tiivistetään langalla kieritetty osuus tiiviimmäksi nipuksi. Pitkä huivi meni näin lopulta melko pieneen tilaan. Huivia pidettiin höyryssä tunnin verran ja annettiin sitten jäähtyä yön ylitse, minkä jälkeen narut sai purkaa pois.

Lapasten valmistaminen alkoi kaavojen leikkaamisella ja kappaleiden ompelemisella. 

Huovutin niitä aluksi rullaustekniikalla ja sitten käsissäni, jotta niistä tuli todella istuvat juuri minun käsiini.

Haaveissa oli myös joulukuusenalusmatto ja sekin on nyt valmis kuvattavaksi lähipäivinä!

Lumitähtiä

Rautalankaa vääntämään! Siitä ja ihanan värisistä puuhelmistä syntyy tällaisia koristeita nopeaan. Nämä olisivat mukavia vaikka joulupakettien koristeina tai jouluisemmin väritettynä kuusenkin oksilla!

Iloa jouluvalmisteluihin!

Pieniä puutöitä

Puutöiden kurssilla valmistui tällaisia sienisalaattiottimia sekä kenkiini uudet napit omenapuusta. Sienisalaattiottimissa on unikonsiemenöljyä pintakäsittelynä, napeissa luonnonvahoista koostettu antiikkivaha.

Koruni saivat viimeinkin oman paikan! Tämä korupuu on valmistettu vanerista. Muoto löytyi kuviosahan avulla ja pinnassa on Uula kalustemaali mustana.

Päivitän lähiaikoina blogiin loppuvuoden käsitöitä!

Betlehemin rauhantuli

Vietimme partiolippukunnan joulujuhlaa eilen illalla ja saimme sieltä omaan lyhtyymme Betlehemin rauhantulen. Toimme tulen varovasti autossa kotiimme ja siirsimme pihalle kahteen lyhtyyn. Koitamme pitää Betlehemin rauhantulta yllä jouluun saakka ja viedä sen myös läheisten haudoille. Betlehemin rauhantulesta löytyy tietoa täältä.

Rauhaa jouluvalmisteluihin jokaiselle!

Joulukalenterien aikaan

Joulukuu on alkanut ja tänään aamulla aukesivat joulukalentereiden ensimmäiset luukut. Meidän joulukalenteri on jo vuosia vanha. Ihastuin Tone Merete Stenklovin ja Miriam Nilsen Morkenin Lämmin joulu -kirjassa olevaan joulukuusikalenteriin ja siitä se ajatus sitten lähti! Oma joulukalenterimme on minun ja mieheni yhteinen käsityö. Kuusi on muotoiltu liimalevystä ja pintakäsittelynä on valkoinen petsilakka. Jokaiselle päivälle ennen joulua on pikkuruinen yllätyspussi tai -laatikko. Pussit ompelin Tilda -kankaiden jämäpaloista, laatikot päällystin Tilda -papereilla. Kalenterissa on ollut vuosien varrella monenlaisia yllätyksiä kuten suklaakonvehteja ja tarroja sekä myös kutsuja jouluisiin puuhahetkiin ja aarrekarttoja.

Tässä on vielä kaksi linkkivinkkiä varmasti ihaniin, iloisiin ja lämpöisiin joulukalentereihin, joihin aion itse tutustua! 

Satuhieronnan joulukalenteri

Positiivareiden joulukalenteri

Teetä ja tunnelmaa!

Joulutunnelmaa

Kävimme eilen Suomen käsityön museossa, jossa oli Langat solmussa - Lasten oikeuksien päivän ilottelu. Klovni Dodo esitteli käsityötaitojaan, tarjolla oli hedelmiä ja lisäksi katsoimme ihanan nukkekotinäyttelyn. Näyttelyn nimi on Nukkekodin talvi ja se on Jyväskylän nukkekotiharrastajien, Nukkis-Ystävien näyttely. Mukavasti lisäsi nukkekotikuumettamme.

Sain tänään Steinerkoulun perinteisen joulutapahtuman mainoksen ja liitänkin sen tänne blogiini - klikkaa suuremmaksi! Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Ajatus iltaan

Tämä ajatus on Positiivareitten ajatusten aamiaisesta.

Uneksi mitä itse tahdot.

Se on ihmismielen kauneutta.

Tee mitä ikinä tahdot.

Se on ihmisen tahdonvoimaa.

Uskalla kokeilla rajojasi.

Se on onnistumisen takaavaa rohkeutta.

~Bernard Edmonds~

Ihanaa illan jatkoa jokaiselle!

Kirjansidontaa, rasioita ja albumeita

Vietin eilisen päivän Taitokeskuksella kirjansidonnan kurssilla. Ompelin ja liimasin kolme kirjan aihiota ja ne jäivät odottamaan ensi lauantaita, jolloin kurssi jatkuu. Korvaan samalla viime kevään influenssapoissaolojani, sillä silloin minulta jäi paljon väliin albumien ja rasioiden sekä kirjansidonnan hetkistä. Tavoitteena on tehdä valmiiksi sairastelun vuoksi keskeneräiseksi jäänyt muovitaskualbumi ja yksi japanilainen rasiakin. Tulossa on siis ahkera pyhäinpäivä!

Näissä kuvissa on viime syksynä valmistamiani rasioita ja yksi albumikin. Ensimmäisessä kuvassa on kaksi- ja kolmeosaisia japanilaisia rasioita, toisessa kuvassa 11-osainen japanilainen rasia, jonka ihana, pallokuosinen kangas innosti ompelemaan myös tyynyn. Tyynyyn käytin värjäämiäni kankaita ja lisäksi pallokuosista kangasta. Kolmannessa kuvassa on punainen albumi, jonka valmistin joululahjaksi äidilleni. Äidin mustavalkoiset lapsuuden kuvat olivat punaisessa albumissa, jonka paperisivut olivat jo kovin repaleiset. Valmistin uuden albumin kannet konepahvista, päällystin ne punaisella tapetilla vanhan albumin väritystä myötäillen ja käytin albumin sivuiksi itsevalmistamiani paperiarkkeja. Äidin kuvat ovat nyt uuden albumin suojissa.

Ihanaa sunnuntaita jokaiselle! Tästä linkistä löytyypi muuten kaksiosaisten japanilaisten rasioiden valmistusohje!

Vuoden luontokuvat 2013 Luontomuseossa!

Vuoden luontokuvat 2013 -näyttely on parhaillaan Luontomuseossa Vesilinnassa Jyväskylän Harjulla. Tämän tahdon ehdottomasti käydä katsomassa! Tässäpä kiertueen tarkemmat tiedot, siis tässä.

Me keitimme jo ensimmäiset glögit luomuomenamehusta, kanelista ja vaniljasokerista ja valokuvajoulukortitkin tilasin - joulun odotus antaa pieninä pilkahduksina ihanasti väriä tähän pimeään vuodenaikaan! Kaunista viikonloppua jokaiselle!

Entisöintiä

Kymmenen vuotta sitten löysin jyväskyläläisestä vanhojen tavaroiden liikkeestä neljä kaunista vanhaa puutuolia. Aloin jo tuolloin puhdistaa yhtä tuoleista, muut kolme otimme käyttöön sellaisinaan. Vanha, kulunut maalipinta näytti meistä ihan kauniilta. Tuolin puhdistaminen osottautui työlääksi hommaksi, minkä vuoksi tuoli päätyikin varastoon odottamaan uutta puhtia ja unohtui sinne vuosikausiksi. Puu / tuunaus -jaksollamme kaivoin tuolin taas esiin ja se pääsi mukanani Taito Aivian puutyön opettajan arvioitavaksi.

Tämän verran sain aikaiseksi kymmenen vuotta sitten...

Opettaja suositteli irrottamaan tuolista ne osat, mitkä vain suinkin irtoaisivat. Tämän jälkeen jatkoin tuolin puhdistamista minulle uuden siklin kanssa. Istuinosan alapinnalla oli vain yksi ohut maalikerros, jonka työstäminen siklillä oli mahdotonta. Kokeilin tähän kuumailmapuhallintakin, mutta sekään ei auttanut. Koska vaikutti siltä, että tuolissa on käytetty öljymaalia, eikä käsittelyjä saa kokonaan poistetuksi, päätin maalata tuolin uudestaan joko Uula -kalustemaalilla tai sitten kokeilen itsetehtyä maalia pellavaöljystä, kananmunasta ja pigmentistä.

Ja tässä tuolin kappaleita siklauksen sekä kuumailmapuhalluksen jäljiltä...

Pääsin hiomaan tuolia hiomapapereilla 80-240. Tein opettajan avustuksella myös yhden uuden puutapituksen, koska yksi vanhoista puutapeista katkesi irroittaessani tuolin kappaleita. Tuolin entisöinti jatkuu taas sopivan hetken tullen. Jäljellä on enää kappaleiden uudelleen kasaus ja pintakäsittely.

Tuolin istuinosan maalipinnan alta löytyi tällainen leima...

Opettaja sanoi, että tuoli on joko valmistettu Wilhelm Schaumannin Vaneritehtaalla Jyväskylässä tai sitten se on ollut tehtaan tuolina tai molempia.

Hiljaa hyvä tulee! ...nähtäväksi jää meneekö vielä toinen vuosikymmen ennen kuin neljäs tuoli palaa käyttöön :)!

Tuunausta

Puu / tuunaus -jaksolla tein kaksi tuunaustyötä. Ensimmäinen tuunauksen tarvitsija löytyi uuden kotimme vessasta muuton yhteydessä. Lokerikko oli kellertävä, likainen ja kurjassa kunnossa, eikä miellyttänyt minua, joten otimme sen kokonaan seinältä pois. Nyt tuunasin sen käyttökuntoiseksi. Ulkopinnat siklasin ja hioin hiomapapereilla 80 - 240. Sisäpinnat puhdistin Sinolilla, koska niitä olisi ollut mahdotonta siklata ja hiominenkin olisi ollut vaikeaa. Ulkopintaan pyyhin lakanakankaalla antiikkivahan, jossa on erilaisia luonnonvahoja hyväntuoksuisena kokonaisuutena. Lokerikko etsii vielä uutta paikkaa.

Ennen...

Jälkeen...

Tuunasin myös nuken kehdon. Löysin sen vuosia sitten Katriinan kaupan kirppikseltä Jyväskylästä. Sittemmin se lojui jokusen vuoden varastoissa ja ehti kerryttää itseensä homepilkkuja. Nuken kehto oli tosi kurjassa kunnossa, mutta opettaja tsemppasi tuunaamaan sen. Puhdistin kehdon ensin Sinolilla ja totesin, että sitä on hiottava niin, ettei vanhan pintakäsittelyn säilyttäminen olisi mahdollista. Hioin kehtoa hiomapapereilla, ja tämän jälkeen maalasin sen tyttären toiveesta kauniini vaaleanpunaiseksi. Sävyn nimi on ruusu. Valitsin pintakäsittelyyn Uula -tuotteen kalustemaalin, koska valitsen mieluusti luonnonmukaisia, myrkyttömiä tuotteita. Tämä tuntui erityisen tärkeältä nyt, kun tuote on pienen lapsen käsiin tuleva leikkikalu. Maali on perinteinen luonnonmaali, joka on muoviton eikä haise yhtään. Laadukkuus näkyi myös hyvässä maalipinnassa, joka syntyi parilla maalauskerralla.

Kehto ennen... tässä kuvassa sitä on tosin jo puhdisteltu!

Kehto tuunauksen jälkeen...

Huovutuksen lumoa

Syysloman jälkeen aloitamme koulussa huovutuksen. Villa ja huovutus ovat olleet minulle rakkaita, joten on kiva päästä jatkamaan niiden parissa pitkästä aikaa, palauttaa mieleen aiemmin opittua ja ehkä jo unohdettuakin sekä oppia uutta menetelmästä!

Viime syksyn huovutusjaksolla valmistin prinsessakatosta, Unikeiju -soittorasian sekä viimeistelin valokuvausprojektiani. Otin vuoden aikana muotokuvia pienistä kummilapsistani ja huovutin koulussa seinätekstiilit, jotka annoin kummilapsillemme.

Prinsessakatoksesta laitoin kuvia jo aikaisemmin, mutta tässä olisi kuvat Unikeijusta sekä seinätekstiilistä.

Unikeiju -soittorasiani soittaa Edelweisia lapsosillemme. Kuu on 3D-työ, johon tein kaavan ja huovutus tapahtui kuplamuovin ympärille. Materiaalina on valkoinen merinovillaneulahuopa. Soittorasian sisällä on vanua ja lisäksi koneisto soittorasian alaosassa. Kuun kaarella istuva Unikeiju sen sijaan on neulahuovutettu. Valmistin metallilangasta keijun luurangon ja neulahuovutin karstavillasta keijun olemuksen. Kuvat on otettu viime vuoden lopussa jo hieman lumisessa tunnelmassa.

Ja sitten vielä yksi huovuttamistani seinätekstiileistä. Blogini alkoi valokuvalla kauniista lehmuksesta ja tästä kuvasta tein taulun. Tässä työssä on käytetty silkkiorganza-arkkeja, jollaiselle valokuva lehmuksesta kopioitiin tulostimella. Tulostamisen jälkeen silkkiorganza-arkki silitettiin ja se myös kostutettiin. Tämän jälkeen kuva koottiin tauluun tulevan villan ja mahdollisten muiden tekstiilien kanssa muotoon rullauksella tapahtuvaa huovutusta varten. Omassa seinätekstiilissäni on ensin suuri pala valkoista merinovillaneulahuopaa, vähän pienempi pala valkoista harsoa ja vielä pienempi pala valkoista neulahuopaa. Tämän viimeisen esihuopapalan päälle asettelin lehmuksen kuvan silkkiorganza-arkilla. Huovutus eteni helläkätisesti ja työn rullaussuuntaa vaihdoin tiuhaan, jotta silkkiorganza työstyi kauniisti ja kuva jäi selkeäksi. Kuivuneeseen työhön ompelin kirjontapaininjalkaa kokeillen kiemuroita ja kiinnitin muutaman luunapin työn kulmaan. Samaan tapaan valmistin seinätekstiilejä kummilapsillemme heidän muotokuvistaan. Tämä oli kiva tekniikka, harmi että silkkiorganza-arkkien maahantuonti on kuulemma lopetettu!

Minulla on syysloma aikaa suunnitella tulevan jakson töitä. Viime syksyltä jäi käyttämättä ideoita, joten ehkä niiden vuoro tulee nyt. Houkuttaisi valmistaa lapaset, lukunuttu eli oikeammin hartiahuivi johon kääriytyä kirjaa lukiessa, matto joulukuusen alle...

Villanlämpöisiä hetkiä!

Täytekakkupohja

Vaahteranlehdet leijailevat alas puista ja tyttäremme täyttää vuosia. Olen viimeinkin onnistunut tekemään hyvän kakkupohjan! Mummoni on kuulemma tehnyt täytekakkupohjat tähän tapaan ja myös blogissa Gluteenitonta leivontaa oli vastaavanlainen ohje. Kakku kohosi ilostuttavan hyvin ja lopputulos on hämmästyttävän korkea! Ihanaa oppia uutta!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan käytin leivontaan kahta samanlaista jälkiruokakulhoa. Mittasin toiseen seitsemän kananmunaa ja tämän jälkeen toiseen kulhoon saman määrän sokeria, niin että kulhot olivat yhtä täynnä sekä kananmunaa että sokeria. Vaahdotin munat ja sokerit huolella monitoimikoneella ja sitten vielä kolmas yhtä piripintaan täytetty kulhollinen perunajauhoa siivilän läpi ja hellä sekoitus taikinalastalla. Kaikkia kolmea raaka-ainetta käytettiin siis tilavuudeltaan saman verran! Kakkutaikinan kaadoin voideltuun sekä perunajauhotettuun kakkuvuokaan ja paistoin 175 asteessa uunin alaosassa noin tunnin verran.

Tämän kakun sisällä on luomumansikkahilloa ja vaniljavanukasta sekä banskupalasia, päällä punainen marsipaani pyöreäksi kaulittuna, kermavaahtoa vaniljasokerilla maustettuna ja valmiita suklaalehtiä syksyisiin synttäreihin sopivasti. Synttärisankari osallistui suklaalehdillä koristelemiseen.

Uskaltaisikohan kokeilla jotain muutakin marsipaanista kuin pyöreää kakun pintaa...?