Ajatus iltaan

Tämä ajatus on Positiivareitten ajatusten aamiaisesta.

Uneksi mitä itse tahdot.

Se on ihmismielen kauneutta.

Tee mitä ikinä tahdot.

Se on ihmisen tahdonvoimaa.

Uskalla kokeilla rajojasi.

Se on onnistumisen takaavaa rohkeutta.

~Bernard Edmonds~

Ihanaa illan jatkoa jokaiselle!

Kirjansidontaa, rasioita ja albumeita

Vietin eilisen päivän Taitokeskuksella kirjansidonnan kurssilla. Ompelin ja liimasin kolme kirjan aihiota ja ne jäivät odottamaan ensi lauantaita, jolloin kurssi jatkuu. Korvaan samalla viime kevään influenssapoissaolojani, sillä silloin minulta jäi paljon väliin albumien ja rasioiden sekä kirjansidonnan hetkistä. Tavoitteena on tehdä valmiiksi sairastelun vuoksi keskeneräiseksi jäänyt muovitaskualbumi ja yksi japanilainen rasiakin. Tulossa on siis ahkera pyhäinpäivä!

Näissä kuvissa on viime syksynä valmistamiani rasioita ja yksi albumikin. Ensimmäisessä kuvassa on kaksi- ja kolmeosaisia japanilaisia rasioita, toisessa kuvassa 11-osainen japanilainen rasia, jonka ihana, pallokuosinen kangas innosti ompelemaan myös tyynyn. Tyynyyn käytin värjäämiäni kankaita ja lisäksi pallokuosista kangasta. Kolmannessa kuvassa on punainen albumi, jonka valmistin joululahjaksi äidilleni. Äidin mustavalkoiset lapsuuden kuvat olivat punaisessa albumissa, jonka paperisivut olivat jo kovin repaleiset. Valmistin uuden albumin kannet konepahvista, päällystin ne punaisella tapetilla vanhan albumin väritystä myötäillen ja käytin albumin sivuiksi itsevalmistamiani paperiarkkeja. Äidin kuvat ovat nyt uuden albumin suojissa.

Ihanaa sunnuntaita jokaiselle! Tästä linkistä löytyypi muuten kaksiosaisten japanilaisten rasioiden valmistusohje!

Vuoden luontokuvat 2013 Luontomuseossa!

Vuoden luontokuvat 2013 -näyttely on parhaillaan Luontomuseossa Vesilinnassa Jyväskylän Harjulla. Tämän tahdon ehdottomasti käydä katsomassa! Tässäpä kiertueen tarkemmat tiedot, siis tässä.

Me keitimme jo ensimmäiset glögit luomuomenamehusta, kanelista ja vaniljasokerista ja valokuvajoulukortitkin tilasin - joulun odotus antaa pieninä pilkahduksina ihanasti väriä tähän pimeään vuodenaikaan! Kaunista viikonloppua jokaiselle!

Entisöintiä

Kymmenen vuotta sitten löysin jyväskyläläisestä vanhojen tavaroiden liikkeestä neljä kaunista vanhaa puutuolia. Aloin jo tuolloin puhdistaa yhtä tuoleista, muut kolme otimme käyttöön sellaisinaan. Vanha, kulunut maalipinta näytti meistä ihan kauniilta. Tuolin puhdistaminen osottautui työlääksi hommaksi, minkä vuoksi tuoli päätyikin varastoon odottamaan uutta puhtia ja unohtui sinne vuosikausiksi. Puu / tuunaus -jaksollamme kaivoin tuolin taas esiin ja se pääsi mukanani Taito Aivian puutyön opettajan arvioitavaksi.

Tämän verran sain aikaiseksi kymmenen vuotta sitten...

Opettaja suositteli irrottamaan tuolista ne osat, mitkä vain suinkin irtoaisivat. Tämän jälkeen jatkoin tuolin puhdistamista minulle uuden siklin kanssa. Istuinosan alapinnalla oli vain yksi ohut maalikerros, jonka työstäminen siklillä oli mahdotonta. Kokeilin tähän kuumailmapuhallintakin, mutta sekään ei auttanut. Koska vaikutti siltä, että tuolissa on käytetty öljymaalia, eikä käsittelyjä saa kokonaan poistetuksi, päätin maalata tuolin uudestaan joko Uula -kalustemaalilla tai sitten kokeilen itsetehtyä maalia pellavaöljystä, kananmunasta ja pigmentistä.

Ja tässä tuolin kappaleita siklauksen sekä kuumailmapuhalluksen jäljiltä...

Pääsin hiomaan tuolia hiomapapereilla 80-240. Tein opettajan avustuksella myös yhden uuden puutapituksen, koska yksi vanhoista puutapeista katkesi irroittaessani tuolin kappaleita. Tuolin entisöinti jatkuu taas sopivan hetken tullen. Jäljellä on enää kappaleiden uudelleen kasaus ja pintakäsittely.

Tuolin istuinosan maalipinnan alta löytyi tällainen leima...

Opettaja sanoi, että tuoli on joko valmistettu Wilhelm Schaumannin Vaneritehtaalla Jyväskylässä tai sitten se on ollut tehtaan tuolina tai molempia.

Hiljaa hyvä tulee! ...nähtäväksi jää meneekö vielä toinen vuosikymmen ennen kuin neljäs tuoli palaa käyttöön :)!

Tuunausta

Puu / tuunaus -jaksolla tein kaksi tuunaustyötä. Ensimmäinen tuunauksen tarvitsija löytyi uuden kotimme vessasta muuton yhteydessä. Lokerikko oli kellertävä, likainen ja kurjassa kunnossa, eikä miellyttänyt minua, joten otimme sen kokonaan seinältä pois. Nyt tuunasin sen käyttökuntoiseksi. Ulkopinnat siklasin ja hioin hiomapapereilla 80 - 240. Sisäpinnat puhdistin Sinolilla, koska niitä olisi ollut mahdotonta siklata ja hiominenkin olisi ollut vaikeaa. Ulkopintaan pyyhin lakanakankaalla antiikkivahan, jossa on erilaisia luonnonvahoja hyväntuoksuisena kokonaisuutena. Lokerikko etsii vielä uutta paikkaa.

Ennen...

Jälkeen...

Tuunasin myös nuken kehdon. Löysin sen vuosia sitten Katriinan kaupan kirppikseltä Jyväskylästä. Sittemmin se lojui jokusen vuoden varastoissa ja ehti kerryttää itseensä homepilkkuja. Nuken kehto oli tosi kurjassa kunnossa, mutta opettaja tsemppasi tuunaamaan sen. Puhdistin kehdon ensin Sinolilla ja totesin, että sitä on hiottava niin, ettei vanhan pintakäsittelyn säilyttäminen olisi mahdollista. Hioin kehtoa hiomapapereilla, ja tämän jälkeen maalasin sen tyttären toiveesta kauniini vaaleanpunaiseksi. Sävyn nimi on ruusu. Valitsin pintakäsittelyyn Uula -tuotteen kalustemaalin, koska valitsen mieluusti luonnonmukaisia, myrkyttömiä tuotteita. Tämä tuntui erityisen tärkeältä nyt, kun tuote on pienen lapsen käsiin tuleva leikkikalu. Maali on perinteinen luonnonmaali, joka on muoviton eikä haise yhtään. Laadukkuus näkyi myös hyvässä maalipinnassa, joka syntyi parilla maalauskerralla.

Kehto ennen... tässä kuvassa sitä on tosin jo puhdisteltu!

Kehto tuunauksen jälkeen...

Huovutuksen lumoa

Syysloman jälkeen aloitamme koulussa huovutuksen. Villa ja huovutus ovat olleet minulle rakkaita, joten on kiva päästä jatkamaan niiden parissa pitkästä aikaa, palauttaa mieleen aiemmin opittua ja ehkä jo unohdettuakin sekä oppia uutta menetelmästä!

Viime syksyn huovutusjaksolla valmistin prinsessakatosta, Unikeiju -soittorasian sekä viimeistelin valokuvausprojektiani. Otin vuoden aikana muotokuvia pienistä kummilapsistani ja huovutin koulussa seinätekstiilit, jotka annoin kummilapsillemme.

Prinsessakatoksesta laitoin kuvia jo aikaisemmin, mutta tässä olisi kuvat Unikeijusta sekä seinätekstiilistä.

Unikeiju -soittorasiani soittaa Edelweisia lapsosillemme. Kuu on 3D-työ, johon tein kaavan ja huovutus tapahtui kuplamuovin ympärille. Materiaalina on valkoinen merinovillaneulahuopa. Soittorasian sisällä on vanua ja lisäksi koneisto soittorasian alaosassa. Kuun kaarella istuva Unikeiju sen sijaan on neulahuovutettu. Valmistin metallilangasta keijun luurangon ja neulahuovutin karstavillasta keijun olemuksen. Kuvat on otettu viime vuoden lopussa jo hieman lumisessa tunnelmassa.

Ja sitten vielä yksi huovuttamistani seinätekstiileistä. Blogini alkoi valokuvalla kauniista lehmuksesta ja tästä kuvasta tein taulun. Tässä työssä on käytetty silkkiorganza-arkkeja, jollaiselle valokuva lehmuksesta kopioitiin tulostimella. Tulostamisen jälkeen silkkiorganza-arkki silitettiin ja se myös kostutettiin. Tämän jälkeen kuva koottiin tauluun tulevan villan ja mahdollisten muiden tekstiilien kanssa muotoon rullauksella tapahtuvaa huovutusta varten. Omassa seinätekstiilissäni on ensin suuri pala valkoista merinovillaneulahuopaa, vähän pienempi pala valkoista harsoa ja vielä pienempi pala valkoista neulahuopaa. Tämän viimeisen esihuopapalan päälle asettelin lehmuksen kuvan silkkiorganza-arkilla. Huovutus eteni helläkätisesti ja työn rullaussuuntaa vaihdoin tiuhaan, jotta silkkiorganza työstyi kauniisti ja kuva jäi selkeäksi. Kuivuneeseen työhön ompelin kirjontapaininjalkaa kokeillen kiemuroita ja kiinnitin muutaman luunapin työn kulmaan. Samaan tapaan valmistin seinätekstiilejä kummilapsillemme heidän muotokuvistaan. Tämä oli kiva tekniikka, harmi että silkkiorganza-arkkien maahantuonti on kuulemma lopetettu!

Minulla on syysloma aikaa suunnitella tulevan jakson töitä. Viime syksyltä jäi käyttämättä ideoita, joten ehkä niiden vuoro tulee nyt. Houkuttaisi valmistaa lapaset, lukunuttu eli oikeammin hartiahuivi johon kääriytyä kirjaa lukiessa, matto joulukuusen alle...

Villanlämpöisiä hetkiä!

Täytekakkupohja

Vaahteranlehdet leijailevat alas puista ja tyttäremme täyttää vuosia. Olen viimeinkin onnistunut tekemään hyvän kakkupohjan! Mummoni on kuulemma tehnyt täytekakkupohjat tähän tapaan ja myös blogissa Gluteenitonta leivontaa oli vastaavanlainen ohje. Kakku kohosi ilostuttavan hyvin ja lopputulos on hämmästyttävän korkea! Ihanaa oppia uutta!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan käytin leivontaan kahta samanlaista jälkiruokakulhoa. Mittasin toiseen seitsemän kananmunaa ja tämän jälkeen toiseen kulhoon saman määrän sokeria, niin että kulhot olivat yhtä täynnä sekä kananmunaa että sokeria. Vaahdotin munat ja sokerit huolella monitoimikoneella ja sitten vielä kolmas yhtä piripintaan täytetty kulhollinen perunajauhoa siivilän läpi ja hellä sekoitus taikinalastalla. Kaikkia kolmea raaka-ainetta käytettiin siis tilavuudeltaan saman verran! Kakkutaikinan kaadoin voideltuun sekä perunajauhotettuun kakkuvuokaan ja paistoin 175 asteessa uunin alaosassa noin tunnin verran.

Tämän kakun sisällä on luomumansikkahilloa ja vaniljavanukasta sekä banskupalasia, päällä punainen marsipaani pyöreäksi kaulittuna, kermavaahtoa vaniljasokerilla maustettuna ja valmiita suklaalehtiä syksyisiin synttäreihin sopivasti. Synttärisankari osallistui suklaalehdillä koristelemiseen.

Uskaltaisikohan kokeilla jotain muutakin marsipaanista kuin pyöreää kakun pintaa...?

Keramiikan jakson syksyistä satoa

Tässäpä kuvia keramiikan jaksoltamme. Ihanaa syyslomaa kaikille!

Tässä viimeisimmässä tyypissä oli innoittajana aivan ihanat ja hyväntuuliset tolvanat, joista on kerrottu vaikkapa täällä. Teimme koulukavereitten kesken omat torvanat tai torvelot.

Syksyn värejä

Tämä syksy on erityisen värikäs ja kaunis! Vaahteranlehdistä löytyy upeita sävyjä, lämmintä oranssia, punaista ja keltaista sekä vielä vihreää, paikoitellen lehdistä löytyy jopa violetin sävyjä! Otin kuvan vaahteranlehti-ihanuuksista Taitokeskuksen takaa. Maanantaina löysin ruokakaupastamme niin kauniin syksyisiä Reilun Kaupan ruusuja, että ostin ne keittiötämme värittämään.

Kaunista viikonloppua jokaiselle!

Penaali mehiläisvahaliiduille

Tällaisen penaalin ompelin keskimmäiselle lapsellemme alkusyksystä. Ohjeet saimme Steinerkoululta ja kankaan sain naapuriltamme, kun hän tyhjensi varastoaan ennen muuttoaan. Ohjeessa suositeltiin yksivärisiä kankaita, mutta tein nyt kukikkaan, kun kangas oli jo käsissäni siinä vaiheessa kun aloin lukea ohjeita kunnollisesti. Tässä pysyvät tallessa eppuluokkalaisen mehiläisvahaliidut. Käytön jälkeen kangas kääritään rullaksi ja solmitaan naruilla kiinni.

 

 

Huomasin koulussa että vastaavanlaisessa säilytettiin ruuvimeisseleitä. Tällainen penaali sopisi siis myös muunlaiseen, pienten tärkeitten juttujen säilyttämiseen!