21 marraskuuta, 2017

Kuvamuistoja Turusta

Kävin viime vuonna Turussa sekä kesäisillä Keskiaikamarkkinoilla että loppuvuoden Joulumarkkinoilla. Keskiaikaiseen tunnelmaan tutustuin perheeni kanssa Vanhan Suurtorin alueella, mutta kävimme myös Aboa Vetuksessa, jossa pääsi aidoille Turun keskiaikaisille raunioille sekä Turun linnassa, jossa oli lapsiperheille suunnattua tekemistä keskiajan hengessä. Joulun alla ihastelimme niin Vanhan Suurtorin kuin Kauppatorinkin joulumarkkinoita, kävimme Brinkkalan talon parvekkeen, joulurauhan julistusparvekkeen alla ja viivähdimme Luostarinmäen käsityöläisten museossa, vanhoissa harmaissa pihapiireissä, pienten talojen menneen ajan joulun tunnelmassa. Käsityöläisten museossa lapset pääsivät Luostarinmäen kotitontun kirjeiden opastamana tutustumaan vanhoihin joulun vieton tapoihin. Ja teimme tietysti pieniä jouluostoksiakin niin museon pienestä vanhanajan puodista kuin toreiltakin.

Pidin kummastakin tapahtumasta. Ja otin muutamia kuvamuistoja matkan varrelta. Vähän tässä nyt tulee mieleen laulu No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? mutta sopiihan sekin tähän vuodenaikaan. Havahduin viikonloppuna ajatukseen, että jouluun on enää kuukausi. Tasan kuukauden päästä on Tuomaan päivä ja joulunaika alkaa. Lapset tekivät jo joulukortteja mummin kanssa ja tänään leivomme ensimmäiset piparkakut joulumyyjäisiä sekä myös omia glögihetkiä varten. Jouluvalojakin voisi jo pian kaivaa varastosta esiin.






















Kauniita hetkiä joulun odotukseen ja iloa jokaiselle omannäköisiin jouluvalmisteluihin!





17 marraskuuta, 2017

Okraa, umbraa, siennaa

Viime viikonloppuna kävin kurssilla oppimassa maavärien käytöstä kankaan värjäyksessä. Opettajana oli Ulla Lapiolahti. Menetelmä oli minulle aivan uusi ja kiinnosti erityisesti myrkyttömyytensä vuoksi. Maasta peräisin olevien pigmenttien kiinnittämiseen kankaalle käytetään pelkästään soijamaitoa ja aikaa. Okran, umbran ja siennan lisäksi käytössämme oli myös maavihreää, nokimustaa sekä kasviperäistä indigoa. Tein pieniä kokeiluja eri tavoin painopohjapuuvillalle. Enimmäkseen käytin sivellintä, mutta kokeilin myös juuttilangasta virkkaamaani leimasinta, perunasta valmistamaani tulppaanileimasinta sekä estomenetelmää riisipastalla. Kankaat saavat olla rauhassa vielä ainakin viikon verran ennen huuhtelua. Sitten näen vasta lopputulokset. Tämän menetelmän parissa olisi mukava jatkaa työskentelmistä.



Loppuvuoden pieniä kädentöitä






Vanha verhokangas sai uuden elämän. Siitä tuli kestopusseja kasvisostoksia varten. Blend Bamboo -langan jämistä syntyi uusi tiskirätti simppelisti aina oikein neuleella. Joskus virkkasin ja värkkäsin jotain monimutkaisempaa, mutta ne rätit ovat jäykän tuntuisia käytössä. Käytän mieluummin näitä mukavan pehmeitä, lötköjä rättejä.



Kaapin perukoilta löytyi melkein valmis tyynynpäällinen. Se on kudottu kangaspuilla ja materiaalina on vanhoista tyynyliinoista leikkaamaan kuteet. Nyt tyyny on viimeinkin käytössä.



Kaapin perukoilta löytyi myös kankaanpainannalla kuvioimaani pellavaa kaitaliinan verran. Ompelin viimeinkin liinan valmiiksi loppuvuoden juhlahetkiä varten.



Heijastinkukka valmistui virkkaamalla heijastinlangasta ja valkoisesta puuvillalangasta. Kukan malli on Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa ja malli on pensasruusu. Heijastinlanka oli jäykkää virkattavaa, mutta siitäkin selvisi!


Rauhaisaa viikonloppua!