Lehmuksen oksien ystäville

Käsi- ja taideteollisuusalan opintojen jälkeen blogin päivittäminenkin on jäänyt. Viimeisin postaukseni on lähes vuoden ikäinen! Päätinkin, että tämä blogi on nyt tullut valmiiksi, ja tämä olkoon ainakin näillä näkymin viimeisin päivitykseni. Tekstit ja kuvat saavat jäädä tänne yhä luettaviksi ja katsottaviksi. Ja jos blogikärpänen taas joskus puraisee, niin jatkan sitten tästä.

Kaunista ja tunnelmallista loppuvuotta kaikille!

Vilahtiko takaa nurkan hiippalakki punainen?

Mekin hurahdimme ja teimme tontulle oven vanhaan harmoniin. Aluksi oli vain jäätelötikuista koottu ja kalustemaalilla maalattu ovi sekä pikkuruinen pahvilaatikko rappusena, mutta vähitellen pihapiiriin syntyi muutakin kotoa löytyneistä tarpeista. Myös nukkekodin tavaroita annettiin tontun käyttöön. Kuusipuun vanhempi tyttäreni askarteli lankakauppa Titityyn askartelutuokiolla.

Hyvää joulua jokaiselle!

Satavuotias Suomi

Eilinen päivä kului Suomi 100 -juhlinnan merkeissä. Meidän perheessä se tarkoitti hyvän ruuan laittamista, herkkujen leipomista, kauniimmin kattamista ja pukeutumista. Seurasimme myös internetistä ja televisiosta juhlintaa muualla Suomessa, mikä lisäsi juhlan tuntua. Päivän mittaan myös musisoimme ja lapset keksivät hauskoja taiteiluja, maalasivat vesiväreillä ja nuorin järjesti teatteriesityksen. Kuuden aikaan sytytimme ikkunalaudalle kaksi sinivalkoista kynttilää ja kippistelimme limpparilla. Ilta kului sohvalla Linnan juhlia katsellessa.

Heli Pukin Koivukannel -runon sanoilla haluan toivottaa onnea kaikille suomalaisille tuleviin vuosiin.

Sydänkivenkin sisu soimaan saa

on vastatuulista joutsenen siivissä voimaa.

Sadut sammon kevät kieloina kukittaa

koivukannel ei hiljene kylmään routaan.

Pistepirkkona, karhuna

äärellä suuren maan

Pohjantähti on otsalla ohjaimenaan

ken uskoo ja toivoo ja rakastaa

tekee polkua

aikaan tulevaan.

Kuvamuistoja Turusta

Kävin viime vuonna Turussa sekä kesäisillä Keskiaikamarkkinoilla että loppuvuoden Joulumarkkinoilla. Keskiaikaiseen tunnelmaan tutustuin perheeni kanssa Vanhan Suurtorin alueella, mutta kävimme myös Aboa Vetuksessa, jossa pääsi aidoille Turun keskiaikaisille raunioille sekä Turun linnassa, jossa oli lapsiperheille suunnattua tekemistä keskiajan hengessä. Joulun alla ihastelimme niin Vanhan Suurtorin kuin Kauppatorinkin joulumarkkinoita, kävimme Brinkkalan talon parvekkeen, joulurauhan julistusparvekkeen alla ja viivähdimme Luostarinmäen käsityöläisten museossa, vanhoissa harmaissa pihapiireissä, pienten talojen menneen ajan joulun tunnelmassa. Käsityöläisten museossa lapset pääsivät Luostarinmäen kotitontun kirjeiden opastamana tutustumaan vanhoihin joulun vieton tapoihin. Ja teimme tietysti pieniä jouluostoksiakin niin museon pienestä vanhanajan puodista kuin toreiltakin.

Pidin kummastakin tapahtumasta. Ja otin muutamia kuvamuistoja matkan varrelta. Vähän tässä nyt tulee mieleen laulu No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? mutta sopiihan sekin tähän vuodenaikaan. Havahduin viikonloppuna ajatukseen, että jouluun on enää kuukausi. Tasan kuukauden päästä on Tuomaan päivä ja joulunaika alkaa. Lapset tekivät jo joulukortteja mummin kanssa ja tänään leivomme ensimmäiset piparkakut joulumyyjäisiä sekä myös omia glögihetkiä varten. Jouluvalojakin voisi jo pian kaivaa varastosta esiin.

Kauniita hetkiä joulun odotukseen ja iloa jokaiselle omannäköisiin jouluvalmisteluihin!

Okraa, umbraa, siennaa

Viime viikonloppuna kävin kurssilla oppimassa maavärien käytöstä kankaan värjäyksessä. Opettajana oli Ulla Lapiolahti. Menetelmä oli minulle aivan uusi ja kiinnosti erityisesti myrkyttömyytensä vuoksi. Maasta peräisin olevien pigmenttien kiinnittämiseen kankaalle käytetään pelkästään soijamaitoa ja aikaa. Okran, umbran ja siennan lisäksi käytössämme oli myös maavihreää, nokimustaa sekä kasviperäistä indigoa. Tein pieniä kokeiluja eri tavoin painopohjapuuvillalle. Enimmäkseen käytin sivellintä, mutta kokeilin myös juuttilangasta virkkaamaani leimasinta, perunasta valmistamaani tulppaanileimasinta sekä estomenetelmää riisipastalla. Kankaat saavat olla rauhassa vielä ainakin viikon verran ennen huuhtelua. Sitten näen vasta lopputulokset. Tämän menetelmän parissa olisi mukava jatkaa työskentelmistä.

Loppuvuoden pieniä kädentöitä

Vanha verhokangas sai uuden elämän. Siitä tuli kestopusseja kasvisostoksia varten. Blend Bamboo -langan jämistä syntyi uusi tiskirätti simppelisti aina oikein neuleella. Joskus virkkasin ja värkkäsin jotain monimutkaisempaa, mutta ne rätit ovat jäykän tuntuisia käytössä. Käytän mieluummin näitä mukavan pehmeitä, lötköjä rättejä.

Kaapin perukoilta löytyi melkein valmis tyynynpäällinen. Se on kudottu kangaspuilla ja materiaalina on vanhoista tyynyliinoista leikkaamaan kuteet. Nyt tyyny on viimeinkin käytössä.

Kaapin perukoilta löytyi myös kankaanpainannalla kuvioimaani pellavaa kaitaliinan verran. Ompelin viimeinkin liinan valmiiksi loppuvuoden juhlahetkiä varten.

Heijastinkukka valmistui virkkaamalla heijastinlangasta ja valkoisesta puuvillalangasta. Kukan malli on Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa ja malli on pensasruusu. Heijastinlanka oli jäykkää virkattavaa, mutta siitäkin selvisi!

Rauhaisaa viikonloppua!

Koiramaisuuksia

Kylläpä Mikkelin Kenkäverossa oli kaunista! Herkkuhetken ja pihalla käyskentelyn lisäksi kävin puodissa, josta löysin PaaPiin luomupuuvillaisia trikookankaita uusia pipoja varten. Kuosit ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Meidän uuden perheenjäsenen vuoksi ihana koiramainen kangas ihastutti minua ja tyttäriä paljon!

Tällä viikolla onkin ollut poikkeuksellisen lämpimiä säitä. Nautitaan kauniista syksyisistä hetkistä!