22 joulukuuta, 2017

Vilahtiko takaa nurkan hiippalakki punainen?

Mekin hurahdimme ja teimme tontulle oven vanhaan harmoniin. Aluksi oli vain jäätelötikuista koottu ja kalustemaalilla maalattu ovi sekä pikkuruinen pahvilaatikko rappusena, mutta vähitellen pihapiiriin syntyi muutakin kotoa löytyneistä tarpeista. Myös nukkekodin tavaroita annettiin tontun käyttöön. Kuusipuun vanhempi tyttäreni askarteli lankakauppa Titityyn askartelutuokiolla.

Hyvää joulua jokaiselle!



07 joulukuuta, 2017

Satavuotias Suomi

Eilinen päivä kului Suomi 100 -juhlinnan merkeissä. Meidän perheessä se tarkoitti hyvän ruuan laittamista, herkkujen leipomista, kauniimmin kattamista ja pukeutumista. Seurasimme myös internetistä ja televisiosta juhlintaa muualla Suomessa, mikä lisäsi juhlan tuntua. Päivän mittaan myös musisoimme ja lapset keksivät hauskoja taiteiluja, maalasivat vesiväreillä ja nuorin järjesti teatteriesityksen. Kuuden aikaan sytytimme ikkunalaudalle kaksi sinivalkoista kynttilää ja kippistelimme limpparilla. Ilta kului sohvalla Linnan juhlia katsellessa.





Heli Pukin Koivukannel -runon sanoilla haluan toivottaa onnea kaikille suomalaisille tuleviin vuosiin.



Sydänkivenkin sisu soimaan saa
on vastatuulista joutsenen siivissä voimaa.

Sadut sammon kevät kieloina kukittaa
koivukannel ei hiljene kylmään routaan.

Pistepirkkona, karhuna
äärellä suuren maan
Pohjantähti on otsalla ohjaimenaan

ken uskoo ja toivoo ja rakastaa
tekee polkua
aikaan tulevaan.






21 marraskuuta, 2017

Kuvamuistoja Turusta

Kävin viime vuonna Turussa sekä kesäisillä Keskiaikamarkkinoilla että loppuvuoden Joulumarkkinoilla. Keskiaikaiseen tunnelmaan tutustuin perheeni kanssa Vanhan Suurtorin alueella, mutta kävimme myös Aboa Vetuksessa, jossa pääsi aidoille Turun keskiaikaisille raunioille sekä Turun linnassa, jossa oli lapsiperheille suunnattua tekemistä keskiajan hengessä. Joulun alla ihastelimme niin Vanhan Suurtorin kuin Kauppatorinkin joulumarkkinoita, kävimme Brinkkalan talon parvekkeen, joulurauhan julistusparvekkeen alla ja viivähdimme Luostarinmäen käsityöläisten museossa, vanhoissa harmaissa pihapiireissä, pienten talojen menneen ajan joulun tunnelmassa. Käsityöläisten museossa lapset pääsivät Luostarinmäen kotitontun kirjeiden opastamana tutustumaan vanhoihin joulun vieton tapoihin. Ja teimme tietysti pieniä jouluostoksiakin niin museon pienestä vanhanajan puodista kuin toreiltakin.

Pidin kummastakin tapahtumasta. Ja otin muutamia kuvamuistoja matkan varrelta. Vähän tässä nyt tulee mieleen laulu No onkos tullut kesä nyt talven keskelle? mutta sopiihan sekin tähän vuodenaikaan. Havahduin viikonloppuna ajatukseen, että jouluun on enää kuukausi. Tasan kuukauden päästä on Tuomaan päivä ja joulunaika alkaa. Lapset tekivät jo joulukortteja mummin kanssa ja tänään leivomme ensimmäiset piparkakut joulumyyjäisiä sekä myös omia glögihetkiä varten. Jouluvalojakin voisi jo pian kaivaa varastosta esiin.






















Kauniita hetkiä joulun odotukseen ja iloa jokaiselle omannäköisiin jouluvalmisteluihin!





17 marraskuuta, 2017

Okraa, umbraa, siennaa

Viime viikonloppuna kävin kurssilla oppimassa maavärien käytöstä kankaan värjäyksessä. Opettajana oli Ulla Lapiolahti. Menetelmä oli minulle aivan uusi ja kiinnosti erityisesti myrkyttömyytensä vuoksi. Maasta peräisin olevien pigmenttien kiinnittämiseen kankaalle käytetään pelkästään soijamaitoa ja aikaa. Okran, umbran ja siennan lisäksi käytössämme oli myös maavihreää, nokimustaa sekä kasviperäistä indigoa. Tein pieniä kokeiluja eri tavoin painopohjapuuvillalle. Enimmäkseen käytin sivellintä, mutta kokeilin myös juuttilangasta virkkaamaani leimasinta, perunasta valmistamaani tulppaanileimasinta sekä estomenetelmää riisipastalla. Kankaat saavat olla rauhassa vielä ainakin viikon verran ennen huuhtelua. Sitten näen vasta lopputulokset. Tämän menetelmän parissa olisi mukava jatkaa työskentelmistä.



Loppuvuoden pieniä kädentöitä






Vanha verhokangas sai uuden elämän. Siitä tuli kestopusseja kasvisostoksia varten. Blend Bamboo -langan jämistä syntyi uusi tiskirätti simppelisti aina oikein neuleella. Joskus virkkasin ja värkkäsin jotain monimutkaisempaa, mutta ne rätit ovat jäykän tuntuisia käytössä. Käytän mieluummin näitä mukavan pehmeitä, lötköjä rättejä.



Kaapin perukoilta löytyi melkein valmis tyynynpäällinen. Se on kudottu kangaspuilla ja materiaalina on vanhoista tyynyliinoista leikkaamaan kuteet. Nyt tyyny on viimeinkin käytössä.



Kaapin perukoilta löytyi myös kankaanpainannalla kuvioimaani pellavaa kaitaliinan verran. Ompelin viimeinkin liinan valmiiksi loppuvuoden juhlahetkiä varten.



Heijastinkukka valmistui virkkaamalla heijastinlangasta ja valkoisesta puuvillalangasta. Kukan malli on Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa ja malli on pensasruusu. Heijastinlanka oli jäykkää virkattavaa, mutta siitäkin selvisi!


Rauhaisaa viikonloppua!

27 syyskuuta, 2017

Koiramaisuuksia


Kylläpä Mikkelin Kenkäverossa oli kaunista! Herkkuhetken ja pihalla käyskentelyn lisäksi kävin puodissa, josta löysin PaaPiin luomupuuvillaisia trikookankaita uusia pipoja varten. Kuosit ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Meidän uuden perheenjäsenen vuoksi ihana koiramainen kangas ihastutti minua ja tyttäriä paljon!









Tällä viikolla onkin ollut poikkeuksellisen lämpimiä säitä. Nautitaan kauniista syksyisistä hetkistä!

25 syyskuuta, 2017

Mukit täynnä kesämuistoja!






Tässä vähän syksyisiä kuvia sadostamme!



Vietimme mukavia kesähetkiä Varkaudessa Taidekeskus Väinölässä, jossa on aina kesäisin naivistisen taiteen näyttely, nukketeatteriesityksiä, työpajojakin. Me osalllistuimme kapustanukketyöpajaan ja lapset tekivät omat kapustanuket, joita pääsi myös testaamaan nukketeatteritilassa muiden paikalla olleiden lasten kanssa. Yksi kapustanukeistamme kadotti jo silmänsä. Se piiloilee kuvassa toisen nuken takana.





Keltaiset villasukat, elämäni toiset villasukat, perussukat seiskaveikasta valmistuivat kesällä ja lämmittävät ekaluokkalaisemme varpaita. Neuloosiin sairastumisesta on turha vielä puhua, mutta kolmannet villasukat ovat tekeillä ja niissä opettelen palmikkoneuletta...






Ufoihin eli keskeneräisiin käsitöihin kun päästiin, niin tässäpä yksi! Tein mosaiikkipinnan pöytälevyyn opinnoissa vuosia sitten, mutta vasta tänä kesänä pöytälevy pääsi käyttöön. Jalkana toimii vanha kela. Minulla oli kesäisiksi tuunaustarpeiksi varattuna myös kaksi kuormalavaa. Suunnittelin tekeväni niistä mukavan löhöilypaikan mökkirantaan, mutta tänä kesänä ei löhöilykelejä ollut, niin kuormalavat jäivät vielä sellaisia odottelemaan.




Nuorimmaiseni aloitti koulutiensä ja ompelin hänelle penaalin mehiläisvahaliituja varten. Koululainen valitsi itse kankaat Eurokankaasta.





Nämä betonilaatat äitini valoi kesällä minun ja lasten seuratessa sekä touhutessa ympärillään. Laatat näyttävät tosi kauniilta syksyn lehtien seassa.




Kauniita syyskuisia päiviä kaikille!