Plastinen paperimassa

Syksyllä pääsin pitkästä aikaa plastisen paperimassan pariin. Olin aiemmin muovaillut paperipeilejä ja jatkoin sitä kahden peilin verran. Nämä peilit tulivat tyttärilleni. Maalasin ne ja somistin pitsein.

Tämä paperimassa on oma kokeiluni, joukossa on pieniksi silputtua 

koivurisua efektinä. Muovikulho antoi muodon paperikulholleni, 

jonka pintaa hioin mutten käsitellyt millään kun en keksinyt 

sopivaa pintakäsittelyainetta valkoiselle materiaalille efekteineen.

Ja näitä sydämiä tein reilusti... tässä muutamia. Näihin kiinnitin kuumaliimalla magneetit.

Nyt hyvää yötä!

Metallilankapunontaa ja kierrätyspunontaa

Nämä kuvat ovat niin ikään viime syksyn opinnoista, siksi tunnelma on luminen ja hämärä! Jaksolla valmistui erilaisilla punoksilla muun muassa kalasaippuakippo, skooli sekä amppeli ja paperinen kori. 

Kalasaippuakipossa käytetty punos on kulkurinpunosta. Evissä ja pyrstössä on kierrätysmatskuna erivärisiä johtoja. Evät virkkasin. Johto oli melko jäykkää virkattavaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Kalan silmänä on puuhelmi. 

Skoolin reunoissa on pyörökoneella valmistettua sydänkoristekuviota reunoissa, spiraalipunosta pohjassa ja kulkurinpunosta jalkaosassa. Amppeliin käytin kulkurinpunosta. 

Tapettisuikaleista valmistin pyöreän korin. Tapettisuikaleista piti taitella veen muotoisia kappaleita, jotka liitettiin toisiinsa. Jostain syystä en tätä aivan hahmottanut, vaan kasasin kappaleet väärin, jouduin purkamaan miltei valmiin korin ja aloittamaan aivan alusta. No, valmiiksi tuli kuitenkin...

Onpa mahtavaa kun näin lomalla ehtii vaikka päivittää blogiakin koko talven edestä... :)

Kierrätyskorut

Teen vielä postauksen kierrätyskoruista, joita teimme syksyn opinnoissamme. Toinen kuvista on ollut tammikuisessa koostepostauksessa, johon liitin jokusia kuvia syksyn opinnoista, kun en ollut ennättänyt laatia yksityiskohtaisempia postauksia syksyn töistä. Mutta tässä olisi nyt kaksi kuvaa kierrätyskoruista, aterimista valmistetuista sormuksista äidille ja tyttärille. Ainakin ruususormuksen materiaali oli alpakkaa.

Kierrätyskoruja oli hauska tehdä. Hehkutusta, taivutusta, kiillotusta erilaisilla laikoilla... Tykkäsin! Ruususormus on ollut ahkerassa käytössä. Tyttärien sormuksetkin saattavat vielä olla tallella...

Mokkapalamuffinit

Sadepäivän päiväkaffet joimme lämpimästi sisällä. Lapset leipoivat mummin kanssa ihania mokkapalamuffineita, joiden ohje on vanhasta Yhteishyvä Ruoka -lehtisestä. Ohje on muunnettu gluteenittomaksi.

Mokkapalamuffinit (15 muffinia)

100g voita

2 kananmunaa

2dl sokeria

2tl vaniljasokeria

3 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta

2 rkl kaakaojauhetta

1tl leivinjauhetta

1dl maitoa

Kuorrutus:

1rkl kaakaojauhetta

2dl tomusokeria

2rkl vahvaa kahvia

50g pehmeää voita

Sulata voi. Vatkaa munat sekä sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. 

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään, siivilöi seos munavaahtoon. 

Lisää taikinaan vuorotellen voisula ja maito samalla sekoittaen. 

Annostele taikina muffinivuokiin. Paista 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. 

Anna jäähtyä. Tee kuorrute. Siivilöi kaakaojauhe ja tomusokeri, sekoita joukkoon kahvi 

ja pehmä voi. Levitä kuorrute jäähtyneiden muffineiden päälle ja koristele strösseleillä.

Meillä innokkaat leipurit leipoivat kaksinkertaisen määrän muffineita. Niistä riittää siis huomisellekin päiväkaffelle!

Paperijakso, arkkitekniikka

Tässä on muutamia kuvia paperijakson kokeiluistani. Valkoisen gerberan terälehdet olivat ihanat kahden paperiarkin välissä. Aion käyttää gerberaihanuuksia kortteina. Kurssikaverini upea orvokkityö innoitti kokeilemaan samaa. Siinä missä kurssikaverini sai akvarellimaisen lopputuloksen, jossa värit olivat kauniisti levinneet kuivaan paperiin, minun lopputulokseni onkin sitten vain orvokin hahmo kuivien valkoisten paperien välissä. 

Liitän mukaan myös laatimani katsauksen paperinvalmistuksen historiaan. Siitäkin on monta versiota, minulla käytössä olleiden lähteiden mukaan historia on seuraavanlainen. Paperijakson valmiista töistä laitan kuvia myöhemmin.

PAPERINVALMISTUKSEN HISTORIA
MAAILMASSA JA EUROOPASSA

Kiven, savitaulujen, messingin, pronssin, kuparin ja lyijyn, puun, puiden lehtien, puunkaarnan, papyruksen ja kankaiden käyttö kirjoituspohjana edelsi paperin keksimistä. Paperi on saanut nimensä papyruksesta, joka ei kuitenkaan ole paperia vaikka onkin paperin lailla kasvikunnan tuotetta. Niilin suistossa ja joen varressa kasvoi ennen muinoin runsaasti Cyperus papyrus –nimistä hyötykasvia, josta valmistettiin kirjoitukseen käytettäviä levyjä. Paperi sen sijaan valmistetaan veteen lietetyistä kuiduista huopauttamalla ne yhteen.

Paperinkeksijäksi ilmoitetaan kiinalainen oppinut Tshai Lun, joka ilmoitti keksinnöstään keisarille vuonna 105 jKr ja kuvasi paperin valmistusprosessin kirjallisesti. Tshai Lun oli tehnyt paperia lumpuista ja vanhoista kalaverkoista. On kuitenkin myös tätä aiempia löydöksiä paperinvalmistuksesta Kiinassa.

Paperin käyttö kirjoituspohjana yleistyi 100-luvulla jKr. ja syrjäytti muut materiaalit myöhemmin. Paperin vakiinnutettua asemansa kiinalaisessa yhteiskunnassa se alkoi levitä myös Kiinan ympärysvaltioihin. Käyttöönotto tapahtui niin, että ensin paperiarkkeja ja tuotteita tuotiin ympärysvaltioihin ja kulutuksen kasvaessa paperin valmistusmenetelmät opeteltiin. Tämä prosessi kesti parisataa vuotta. Kiinan ympärillä, Indo-Kiinassa, Koreassa ja Japanissa paperia ryhdyttiin valmistamaan jo hyvin varhain. Koreaan paperinvalmistustaito siirtyi 300 – 400-luvuilla ja japanilaiset saivat ensikosketuksen paperiin 600-luvulla, kun buddhalaismunkit kuljettivat kirjoja Japaniin. Arabikulttuuriin paperi saapui todennäköisesti jo ennen 600-lukua ja tähän liittyy myytti arabien vangeiksi joutuneista kiinalaisista paperimestareista, jotka lunastivat vapautensa opettamalla vangitsijoilleen paperinvalmistuksen. Sotilas- ja kauppatiet olivat väylä paperin leviämiselle Intian kautta Samarkandiin, Bagdadiin, Damaskokseen ja edelleen Kairoon. Välimeren kautta taito tuli Eurooppaan. Paperi levisi hitaasti läntisiin maihin, mikä johtui silkkitien pituudesta ja vaikeakulkuisuudesta.

Ensimmäisen eurooppalaisen paperipajan sanotaan sijainneen al-Andalusian pääkaupungissa, Cordobassa, ja paperinvalmistuksen alkaneen siellä jo 900-luvulla samaan tapaan kuin Bagdadissa, Damaskoksessa ja Kairossa. Tämän jälkeen paperinvalmistus aloitettiin Sevillassa. Espanjassa paperinvalmistustaito oli korkealuokkaista 1200-luvulla ja arkkeja vietiin Sisiliaan, Italiaan, Ranskaan ja Englantiin. Italiassa paperinvalmistuksesta mainitaan ensimmäisen kerran vuodelta 1276. Paperia valmistettiin Fabrianossa, missä tehdään edelleen laatupaperia käsin. Täältä ovat lähtöisin myös vesileimat, joilla tarkoitetaan kuviota tai tekstiä joka näkyy valoa vasten katsottaessa.

Vanhojen eurooppalaisten paperipajojen keskeiset asiat olivat vatti, viirat, huovat sekä prässi. Vatti oli pyöreä tai soikea paperimassaa sisältävä puuallas, josta nostettiin arkkeja viiralla. Viirasta arkki irrotettiin paperihuovalla ja käytössä oli välihuopia, joiden avulla koostettiin nippu papereita. Niput prässättiin puisilla prässeillä kahteen kertaan ja sen jälkeen kuivattiin yleensä rakennusten vinttikerroksissa, jossa ilman oli suhteellisen puhdasta. Paperipajassa työskenteli useita työntekijöitä, joiden nimikkeiksi mainitaan muun muassa vattia kauhova työntekijä, vatmanni joka nosti arkit viiralla, kuutsaaja joka irrotti arkin paperihuovalle. Prässäämisvaiheessa kaikki pajan työläiset kutsuttiin kiristämään prässin ruuvia.

Skandinaviaan paperinvalmistustaito levisi 1500-luvun loppupuolella: paperimyllyjä perustettiin Tanskaan ja Ruotsiin jossa paperimyllyjä oli lopulta yli 150 kappaletta ennen paperikoneiden ja paperitehtaiden tuloa. Suomen ensimmäinen paperimylly perustettiin 1667 pienen puron varrelle Pohjan pitäjän Tomasbölen kylään Turun Piispan Johannes Gezeliuksen toimesta. Tomasbölen paperia pidettiin laadultaan huonompana verrattuna tuontipaperiin ja tätä paperia piispa Gezelius kelpuutti lähinnä saarnaohjeisiin ja hartauskirjoihin, joilla piispa opetti pappiskuntaansa. Myöhemmin Tomasbölen paperia käytettiin Gezeliuksen suurteokseen, suomenkieliseen raamattuun, joka oikaistiin Mikael Agricolan painattamasta. Tomasbölen paperia käytettiin uuteen testamenttiin. Vanhaan testamenttiin käytettiin ranskalaista paperia, koska Tomasbölen paperituotanto oli pientä. Euroopan suurista maista Norja sai viimeisenä paperinvalmistustaidon, kun Norjan ensimmäinen paperimylly perustettiin Osloon vuonna 1695.

Suomessa paperin tuotanto oli aluksi suhteellisen vähäistä ja välillä kokonaan keskeytyneenäkin. Tomasbölen paperimyllyn toiminta lakkasi ison vihan aikana ja kesti miltei 50 vuotta ennen kuin Suomessa ryhdyttiin jälleen valmistamaan paperia. Paperin kulutuksen kasvaessa käsin valmistetun paperin paperipajoja perustettiin eri puolille maata.

Koska paperinvalmistus oli Kiinassa ja Euroopassa vakiintunut taito, se luonnollisesti vaikutti painotaidon kehittymiseen. Ensimmäisen painokoneen keksi saksalainen Johannes Gutenberg 1400-luvun puolivälissä. Tämän jälkeen paperin tarve alkoi nopeasti kasvaa. 1800-luvun alkuvuosikymmenille asti kaikki tarvittu paperi valmistettiin käsin. Arkkien koko oli rajallinen, sillä eurooppalainen valmistusmenetelmä taisi vain pienten viirojen käytön ja raaka-aineesta oli pulaa. Talous- ja kulttuurielämän nousu alkoi vaikuttaa paperin kysyntään. Lumppuraaka-aineen pula alkoi käydä entistä ajankohtaisemmaksi ratkaista. Tiedemiehet koettivat joukolla löytää korvaavia materiaaleja puuvilla- ja pellavalumpuille.

Ensimmäisen paperikoneen kehitti Nicolas-Lous Robert Essonnesissa, Ranskassa vuonna 1798. Tavoitteenaan oli yksinkertaistaa paperintuotantoa ja valmistaa paperia rajoituksetta, vähäisemmin kustannuksin sekä nopeammin. Tämän koneen raaka-aineina oli vielä lumppu. Myöhemmin, vuonna 1844, saksalainen Friedrich Keller keksi, kuinka puusta valmistetaan kuitumassaa paperinvalmistuksen raaka-aineeksi. Tämä keksintö oli merkittävä länsimaisen paperinvalmistuksen kannalta. Teollisen vallankumouksen myötä tuhoutui suuri osa maaseudun pienistä paperipajoista, kun koneellinen paperinvalmistus alkoi levitä. Suomessa paperin valmistus puusta teollisesti löi läpi itsensä 1860-luvulla ja sittemmin paperiteollisuus onkin ollut tärkeää Suomen kansantaloudelle.

Historiassa paperia tarvitsivat ja käyttivät pääasiassa suurkauppiaat, hallitsijat ja hallintoviranomaiset sekä kirkon toimihenkilöt, jotka tarvitsivat paperia kirjeisiinsä ja tiedonantoihinsa. Kirjoja valmistettiin kirkon piirissä. Nykyisin paperi on arkipäivää monissa muodoissaan suurelle osalle maailman ihmisistä. Käsin valmistetun paperin teko on pysynyt muuttumattomana näihin päiviin saakka.

Lähteet

Putkonen, Väiski: Paperia! Lyhyt johdatus paperin historiaan ja valmistusmenetelmiin

Suomen paperi-insinöörien yhdistyksen käsikirja III Paperin Valmistus

Kudontaa ja tuftausta

Kudonnan ja tuftauksen jaksolla valmistui tällaisia töitä. Ihan ensin kudoin pitkän lastenhuoneen maton. Materiaalina on trikookude, päävärinä valkoinen ja siellä täällä on väriraitoja vaaleanliilasta, vaaleanpunaisesta, vaaleansinisestä ja violetista. Maton pinta on kauniin helmimäinen.

Kokeilin myös poppanan kudontaa ja pirtanauhan kudontaa. Kudoin äidilleni pienen äitienpäiväruusupoppanan ja lisäksi poppanan kassia varten. Kassi valmistui poppanasta, pirtanauhasta mieheni vanhasta farkkutakista ja turkoosista puuvillakankaasta. 

Tuftaustyöni valmistui mutta se on vähintäänkin kolmoslaatua, sillä kuvan jäljennysvaiheessa piirtynyt virhe hahmottui silmiini liian myöhään. Tuftaus ei tunnu omalle jutulle muutenkaan. Kokeilevassa kudonnassa valmistin kepeistä kudontakehikon, johon loin loimen. Aloin kutoa siihen puuvillalangoilla, mutta työ tuntui tylsältä ja purin sen. Opettaja oli tyytyväinen tällaiseenkin lopputulokseen - kokeilin vaikkei lopputulosta syntynytkään.

Tässä vielä kuvia töistäni.

Äitienpäiväruusupoppana

Pirtanauhaa, poppanaa ja kangasvaihtoehdot

- sitten vain poppanalaukkua ompelemaan!

Kokeilevan kudonnan tarvikkeita

Puistohiiren koti

Tällaisen kodin ideoinnissa sain olla mukana. Mäki-Matin perhepuiston juhlaa vietetään ensi viikolla perhepuistossa - tervetuloa! Ohjelma

Puistohiiren koti

Päiväkaffeja

Se on loma nyt! Ihanaa! Ensimmäinen virallinen loma-aamumme alkoi ostoksilla kauppa-autossa, joka käy lähellä mummolaa. Tämän päivän päiväkaffeille leivomme mokkapaloja. Lauantaina herkuttelimme mummin valmistamalla rennolla täytekakulla, jonka välissä oli raparperihilloa ja päällä kermavaahtoa sekä mansikoita. Sunnuntaina tein nopean kääretortun, jonka väliin levitin runsaalla vaniljalla maustettua mustikkarahkaa.

Kääretorttu

4 kananmunaa

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

1,5dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

Paistoin 225 asteisessa uunissa noin 8minuuttia. 

Jäähtyneen tortun väliin tein täytteen 2dl:sta kuohukermaa, 

2dl:sta turkkilaista jogurttia, sokerista, vaniljasokerista sekä mustikoista, joita oli 3dl.

Samalla ohjeella voisi tehdä myös raparperi-mansikka kakun, torttupohja vain puoliksi, raparperihillo väliin, kermavaahto ja mansikat päälle. Äidilläni oli tosin ollut eri ohje käytössä tällä kertaa.

Vettä satelee mutta nautitaan kesästä kuitenkin, vaikka sitten päiväkaffehetkien merkeissä!

Taontaa

Kevättalvella meillä oli jakso taonnasta ja puukoista. En ollut koskaan takonut ja kokemus oli mielenkiintoinen! Ensimmäisen taontatyöni, pienen naulakon, tein Taitokeskuksella. Seuraavana päivänä pääsimme Toivolan Vanhan pihan Manalan pajalle takomaan teriä puukkoihimme. Oman puukkoni perän valmistin vaahterasta ja poltin siihen sydämen sekä toiselle puolelle omat nimikirjaimeni vuosiluvun kera. Tupen tein huovasta, sen sisällä on tukeva vanerista valmistamani kotelo jotta terä pysyy turvallisesti tallessa.

Naulakko

Puukkoni

Ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

Koruja

Tämän vuoden opintojen ensimmäisellä jaksolla teimme koruja: ketjuja, lamppulasihelmiä ja metallisavikoruja.

Ensin ketjujani: 
ruoriketju, kukkaketju ja kaksi simppelimpää, 
kaikki tein messingistä.

Hopeasavesta valmistin riipuksen. Pursotin hopeasavea
korkista valmistamani sydämen päälle 

- korkkisydän paloi uunissa pois ja vain hopea jäi jäljelle. 

Tämän hopeasydänriipuksen sai kummityttöni.

 Lamppulasihelmistäni valmistin kaulakoruja, 

käytin lamppulasihelmien lisäksi puuhelmiä.

Kuparisaviriipus ja kupariketju

Huh hellettä! Talviturkki oisi vielä heittämättä ja näillä säillä sitä voisi jopa harkita :)!

Steinernukke

Steinerpedagogiikan opintoihin kuului myös viikonlopun mittainen steinernukkekurssi. Tarvikkeina oli ihonväristä puuvillatrikoota, Ruskovillan villaa täytteeksi, erilaisia lankoja ompeluun, kiinnityksiin, silmiin ja suuhun. Langan hiuksiin kävin ostamassa Titityystä Jyväskylän Toivolan Vanhalta pihalta. Nuken vartalon ompelin koneella, mutta monet ompeleet ompelin käsin mikä oli todella meditatiivista puuhaa. Ihana kurssi ja tällainen lapsonen siellä syntyi! Mekon ompelin käsin kankaasta, jonka värjäsin värjäysjaksolla koulussa. Kaulahuivin näpersin sormineulonnalla steineropintojen käsityötunnilla.

Syreenit kukkivat parhaillaan. Kauniita kesäkuun alun päiviä jokaiselle!