Räsymattoja

Sain tällä viikolla palautettua steinerpedagogisen päättötyöni kymmensivuisen kirjallisen osan. Päättötyöni aiheena oli maton kutominen itse leikatuista kuteista. (Niin ja siis steinerpedagogiset opinnot ovat kuitenkin vielä komeasti kesken, useampikin tehtävä on vielä tekemättä...) Halusin oppia äitini ja mummoni taidon. Ensimmäinen käsityömuistoni kun liittyy juuri kudontaan. Äitini ja mummoni leikkasivat matonkuteita ja kutoivat mattoja suurilla kangaspuilla mummolassa.

Tein ensimmäisen räsymattoni, violetin ja pinkin sävyisen, omalla ajalla. Toisen räsymattoni, sinisävyisen farkkumaton, tein kudonnan jaksolla käsi- ja taideteollisuusalan opinnoissa. Jaksolla pääsin oppimaan myös loimen luomista sekä kankaan rakentamista kangaspuihin. Niitä en kyllä osaisi itsenäisesti vielä tehdä, joten tahtoisin harjoitella lisää.

Tuntui mukavalle sijoittaa perheen rikkinäiset vaatteet ja lakanat räsymattoihin. Ensimmäiseen mattoon meni paljon tyttärieni vanhoja vaatteita ja toiseen mattoon pojan vaatteita. Kuteiden leikkaaminen on melkoinen urakka, mutta kyllä se kannattaa! Jotenkin räsymatoissa on vaan ihan oma tuntunsa.

Paljon oisi vielä opittavaa kudonnassakin. Opiskelukaverini, kudonnan artesaanin, ihanat työt lisäsivät intoa oppia lisää!

Pianhan sitä pääsee jo kesäisille mattopyykeillekin...